25.12.2020 - Joulu

Vapaapäivät ovat koittaneet, hyvää joulua! Olin töissä aattoon asti, ja se oli vähän liikaa tässä iässä. Mutta toisaalta olen tyytyväinen, kun sain töissä siivotuksi esimerkiksi erään romukaapin ja nyt tiedän, mitä se sisältää. Ja sain hyvästellyksi työkaverin ja pidetyksi palautekeskustelun hänen kanssaan. Se kaikki oli tarpeen.

Kun sitten suljimme

työpaikan oven ja tulin kotiin, olin aivan poikki. Näin sitä osataan mitoittaa voimat oikein! Mies kysyi, onko pää kipeä. Ei ole, mutta kaikki muut paikat ovat, vastasin. Makasin sängyssä kuin Ellun kana tunnin, mutta sitten lähdimme joulukierrokselle.

Suuntasimme hautausmaalle,

Arin syntymäpäivä on aatonaattona, ja tapanamme on ollut silloin viettää hänen syntymäpäiväänsä tietysti. Sittemmin viemme haudalla kynttilät sinä päivänä. Ensin luulin, ettei haudalla ole yhtään kynttilää, mutta se olikin eri hauta, ja Arin haudalla oli pitkä rivi kynttilöitä palamassa. Kerranhan minä kuopsutin jo Arin hautaa ihmetellen, kun sinne oli ilmestynyt kanerva, kunnes huomasin, että kyseessä on viereinen hauta. No, täytyy olla tarkempi sihti kohteen suhteen.

Hautausmaalla

olin kiitollisella mielellä, kun mies oli mukanani, ja kiitollinen, kun lapset ja muutkin olivat muistaneet Aria. Oi, mitä se on kerran taivaassa, kun tapaamme, sitä en osaa kuin arvailla!

Ajelimme haudalta

tyttären luo. Veimme lahjoja, saimme lahjoja. Huutelimme hyvät joulut, emme jääneet sisälle. Jatkoimme matkaa poikien luo. Ensin juniorin perheen ovelle, perhe oli ulkosalla, vaihdoimme kuulumisia ja lahjoja, hyvät joulut ja sitten keskipojan ovelle. Siellä sama juttu.

Olen kertonutkin,

että pojillani on tapana lähettää toisilleen lahjaksi vanhoja kenkiä, huonoja cd-levyjä tai muuta pöhköä. Kun yksi pojista kertoi joulukirjeessä perheensä uuden osoitteen, toinen ilmoitti, että kiva tietää, mihin lahjat jatkossa lähetetään. Tähän ensimmäinen vastasi, että hän lähettää lähiaikoina muille oikean osoitteensa. Ei noille voi kuin nauraa. Seppokin alkaa oppia systeemin ja hänellä olikin lahjoittaa kivoja yllätyksiä. Tytär sai upouudet verhotangon nupit. Roskiksesta löydetyt, ihan hienot, kaksi kappaletta. Oikein itseäni harmittaa, kun ei ole sellaisia verhotankoja, joihin niitä voisi ripustaa. Loput nupeista siirtynevät ensi vuoden joululahjavarastoon. Lahjat eivät siis lopu.

Aaton vastaisena yönä nukuin

10 tuntia, oli univelkaa ja väsymystä yllin kyllin. Oikein odotin migreeniä. Sekin tuli, mutta vasta aattoyönä. Aattona laitoimme ruuan kahdeksitoista, katsoimme joulurauhan julistuksen Turun kansalaisista tyhjältä torilta ja söimme sen jälkeen. Otimme iltapäivätorkut, kävimme kävelyllä, joimme kahvia ja katsoimme Areenalta ensimmäisen osan Suurperheen maalaiselämää - suosittelen, ihana neliosainen ohjelma lammasfarmilta. Välillä soitimme sukulaisille, illalla kuuden aikoihin avasimme lahjat. Vasta iltapäivällä ehdin ommella miehelle lahjan: tavarakorin suojuksen pyörään. Itse sain häneltä kukille uuden, isomman lampun. Se oli toivomuksenikin.

Lapseni aikovat

saattaa äitinsä uudelle aikakaudelle ouri-sormuksen myötä. Se on yhdistetty äitienpäivälahja samalla, sillä se on tyyris systeemi. Sormuksen avulla minulle selviää, millaista uneni laatu on ja mitä muuta vielä lisäksi, jää nähtäväksi. Onneksi lahjaan kuuluu lähi- ja etäopastus, sillä sitä tulen tarvitsemaan. Nyt on vain päätettävä, otanko mustan vai hopeanvärisin sormuksen. Musta näyttää aika lailla mafia-puuhalta, mutta vihkisormukseni ovat keltakultaa, joten ehkä päädyn mafiajengiin.

Eilen tuli

ylitetyksi kaikki makean ja rasvaisen ruuan syömisen sopivuusrajat. Olin jo pessyt hampaat illalla, kun mies mainitsi suklaan ja se oli sitten menoa. Yhdeltä heräsin migreeniin, joka jatkui puolille päiville tänään. Emme siis menneetkään kirkkoon. Olimme ilmoittautuneet klo 10 messuun, joka oli puolen tunnin mittainen vain syystä, että niitä piti järjestää kolme koronan vuoksi - alle 10 henkeä/messu. Peruin menomme.

Olemme siis

köllötelleet päivän. Iltapäivällä katsoimme pari seuraavaa osaa edellä mainitusta ohjelmasta, mutta nyt lähdemme ulos. Yöllä on satanut lunta joulun kunniaksi. Mittari tosin on nollassa. Käymme vähän lenkkeilemässä ja sitten syömme taas.

Hyvää, siunattua joulun jatkoa, arvoisa lukijani!

Se armo, jossa te olette, on Jumalan totinen armo. -1 Piet 5. luvusta

Jk. Kävimme hautausmaalla. Oli lunta, tuuli oli kylmä Onkilahdelta, pimeää. Kynttilöitä paloi pitkä rivi Arin haudalla. Sytytin lyhtyyn uuden, entisen nostimme hautakiven viereen, se palaa vielä pari tuntia.