01.12.2020 - Siunattua adventin aikaa!

Siirryttiin taas jo joulukuulle! Jotenkin tämä syksy vilahti nopeasti, mutta kyllä silmät ja mieli tähyilevät joulun vapaapäiviin, sillä väsymystä on ilmassa. Eikä vain ilmassa, vaan jopa niin vakavassa määrin, että unohdin perjantaina Soihdut sammuu-laulun sanat. Enkä kyllä tällä viikollakaan ole muistanut sitä laulattaa ja leikittää lapsilla.

Sen sijaan

olemme tehneet lukuisia jouluun tähtääviä askarteluja. Maalanneet käsiä vihreäksi ja painelleet niillä joulukuusen oksia paperille. Liimanneet lasipurkkeja ja niihin sirotelleet sokeria. Maalanneet taivasta ja sinne tähtiä. Tein jopa tontun naaman, josta muuan lapsi totesi, että se on ällöttävä. Minusta se on niin somasti sanottu, että aina naurattaa, kun sen muistan. En ole varma, haluavatko lapset tehdä moisia, mutta se jää nähtäväksi.

Huomenna

kuitenkin pidän vapaapäivän. Se tulee jälleen tarpeeseen. Viime yönä heräsin kolmelta, enkä enää nukkunut. On stressiä. Lauantaina on hautajaiset tulossa, sunnuntaina kanttorivuoro ja sitä ennen huomisiltana työpalaveri ja ruokailu työkaverien kanssa. Kampaajallekin aion ängetä huomenissa. Ei muuta tarvita, niin käyn ylikierroksilla.

Työmme on hektistä ja jatkuvaa läsnäoloa vaativaa. Tänään kiidin tukka suorana hierojalle, kun ensin olimme pukeneet lapsia ulos kieli vyön alla. Onneksi oli pyörässä nastarengas, pyörätiet ovat paikoin raiteisia ja liukkaita.

Minulla oli eilen

syntymäpäivä. Pyysin mieheltä nastarenkaan laiton syntymäpäivälahjaksi ja kuten sanottu, se tapahtui kreivin aikaan. Olen kävellyt työmatkat sauvoja heilutellen viime ajat. Pyörävauhti tuntui tosi nopealta sen rinnalla. Kävin hieronnan jälkeen vielä marketissa. Minulla oli yksi varsinainen asia, mutta kassillinen tarpeellista lähti mukaan. Juustoa, pikakahvia, pitsamaustetta ja tomaattisosetta. Tarkoitukseni oli ostaa MSN-jauhetta/tabletteja, joita tekee kotimainen Puhdistamo-firma. En löytänyt sitä, mutta löysin jotain Puhdistamon tuotetta, jonka ostin.

Olemme viettäneet

hämärän hyssyä. Kynttilöitä ja tunnelmavaloa. Olen tykästynyt ensi kertaa led-tuikkuihin, jotka lepattavat kuin oikeat kynttilät. Nehän ovat helppoja! Tosin poltan myös tavallisia kynttilöitä. Kukkiahan minä rakastan ja sain mieheltä myös niitä syntymäpäiväksi sekä kortin. Lapsuudenystävä lähetti kortin sekä työkaveri. Itselläkin on vähän luotto mennyt postiin, kun jakopäiviä on vähennetty. Epäilyttää, ettei posti mene perille ollenkaan, vaikka meneehän se tietysti, ajallaan. Netin kautta on niin helppoa lähettää onnitteluja ja terveisiä, että sitä kautta ne nykyisin enimmäkseen lähtevät. -Saa nähdä miten käy joulupostille? Olen varannut runsaasti kortteja lähetettäväksi, mutta en ole varma, saanko lähetetyksi montakaan niistä.

On aika

mennä syömään. Monta päivää sitten keittämääni kaalikeittoa on vielä jäljellä. Onneksi se on sentään ollut kylmässä väliajat, joten se on täysin syötävää edelleen. Hapanjuuren nostin pöydälle, lisäsin vettä ja jauhoja. Jotain leipää aion siitä pistää kehittymään, en vielä tiedä mitä.

Olkoon adventin aikasi siunattua ja rauhallista. Pimeys väsyttää, yritetään levätä, mikäli mahdollista! Voi hyvin, arvoisa lukijani!

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus... sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas. -Jes 9. luvusta