02.11.2020 - Myrskyinen marraskuu

Hurautin pyörällä kepeästi kotiin töistä tänään. Oli myötätuuli. Edes sadetta en juuri huomannut, sillä vettä ei tullut naamalle. Mutta melkoista kyytiä sain. Säälitti pyörällä vastaan veivaavat. Ulkona ujeltaa nytkin melkoisesti, tuuli on 11m/s. Sisällä on lysti olla, ei tarvitse mennä enää tänään ulos. Kävimme lasten kanssa lenkillä aamupäivällä, silloinkin satoi jonkin verran. Iltapäiväksi jäimme sisälle.

Viime viikko

oli turhan kiireinen. Oli fysioterapeutilla käynti yhtenä päivänä. Sillä reissulla päätin oikaista metsän kautta pyörällä. Edessä oli julma lammikko, jonka yli aioin karahuttaa reippaalla vauhdilla. Kettinki lähti irti, löin polven johonkin, mutta en kaatunut. Linkuttelin perille, myöhemmin laitoin ketjut paikoilleen ja painelin kotiin. Ei enää lammikon yli karahutteluja.

Keskiviikon

vapaalla kävin Nivalassa sukua moikkaamassa. Lähinnä äitiä. Leikkasin äidin hiukset ja tapasin veljeäni. Äidin otin auton kyytiin ja ajelimme kirkonkylällä. Kävin monessa kaupassa, äiti jäi autoon. Hän oli joka kerta puhelimessa, kun tulin takaisin. Aina oli joku hänen sisaruksistaan langan toisessa päässä. Äidillä oli hyvä mieli, oli pakko soittaa ja kertoa, että tyttö on käymässä.

Minulla oli kuulokkeet mukana, käytin niitä matkalla ja soittelin minäkin puolestani vähän ystäville, sekä kuuntelin Pöyryn opetuksen lhpk.fi -sivustolta. Kylläpä auton pitämä meteli oli melkoinen, kun otin kuulokkeet pois! Myös työssä olen käyttänyt kuulokkeita tilanteissa, kun meteliä on mielestäni liikaa. Yleensä sitä on silloin, kun koko jengi on menossa ulos, kiskotaan kurahousuja ja -takkeja päälle, villasukkia, saappaita ja kurahanskoja. Toisaalta pitää varoa sitäkin, ettei altistu meluttomuudelle siten, että ei kestä ääniä ollenkaan. Ettei joudu ojasta allikkoon.

Kävimme perjantaina

hautausmaalla lasten kanssa töistä. Se oli ihana reissu. Sytytimme kynttilän Arin haudalle ja kävelimme läpi hautausmaan. Lapset pitivät köydestä kiinni, yksi oli rattaissa. Paljon ihmisiä oli liikkellä, paljon kynttilöitä paloi haudalla.

Perjantai-iltana pakkasimme

joulun lapsi -paketit. Menimme mieheni kanssa tavaroinemme neljän jälkeen Vapaakirkolle, jossa järjestimme pöydät jonoon. Muut tulivat tavaroineen paikalle myös ja lopulta meitä oli 8. Työ sujui vanhan rutiinin mukaan. Kun muistaakseni 60 kenkälaatikkoa oli valmiina isoihin 10 kappaleen laatikoihin laitettuna, huomasimme, että kynäkotelot olivat jääneet pöydän alle laatikoihin. Ei muuta kuin avaamaan joka laatikko ja penaali jokaiseen. Lenen kanssa pistimme tuulemaan eikä siinä lopulta kauan mennyt. Välillä pidimme paussia, joimme kylmää kahvia ja söimme voileipiä. Miehet veivät laatikot isolla autolla mieheni varastoon odottamaan helluntaiseurakunnan loppuvarastoon vientiä ennen kuin kaikki Vaasan paketit haetaan. Kahdeksalta pääsimme lähtemään kotiin. Kiitos Jumalalle, iso urakka ohi. 177 laatikkoa pakkasimme, jokaiseen tuli pehmolelu ja kaikkea muutakin. Kun laatikot loppuivat, myös pehmolelut loppuivat. Olipa se taas ihana projekti, kiitos Romantikkojen ryhmä, kiitos lukuisat muut mukana olleet! On mahtavaa, että niin moni on sitoutunut tekemään työtä Romanian köyhien lasten hyväksi. Toki on monia muitakin tapoja auttaa, tämä sattuu olemaan minun juttuni!

Eikä tässä kaikki,

kuulin, että Romaniaan kerätään myös äitiyspakkauksia. Vanhoilla matkalaukuilla viedään vähän vastaavia pakkauksia kuin mitä Suomessa jaetaan. Käytetyt, puhtaat vaatteet käyvät myös. Sainkin miniältä jo ison lastin ja toimitin eteenpäin. Niitä viedään ilmeisesti pitkin vuotta, mutta kylmä talvi on edessä, joten varmasti tarvetta on. Taidan kaivaa yhden matkalaukkuni kellarista ja antaa eteenpäin. Eli jos jollakin ovat vauvat kasvaneet isoksi, tällaistakin auttamistyötä voi tehdä. Vaatteet lajitellaan ja pakataan kuulemma Koskenkorvalla. Itse annoin työkaverille, joka toimittaa eteenpäin. On iso ilo auttaa - vaikkapa vain delegoimalla apua!

Viikonloppuna

oli pyhäinpäivä. Kävimme kävellen Sepon kanssa vielä illalla haudoilla. Muuten lähinnä keräsin voimia ja hihitin väsymyksestä. Sunnuntaina olimme messussa, joita järjestettiin kaksi, niin että ryhmät pysyivät pienenä. Illalla kävimme pojan perheessä kylässä, he olivat kutsuneet meidät syömään. Mukavaa! Onnistuin säikäyttämään vauvan, kun pidin sitä sylissä ja innostuin karjumaan jotain isoon ääneen. Vauva-parka huusi kuin sirkkeli. Kamala mummo! Hauska oli joka tapauksessa nähdä lapsia ja heidän vanhempiaan.

Mies lähti

viemään pyykkejä kellariin kuivumaan. On aika mennä lämmittämään viikonloppuna tekemääni keittoa. Tortut (10 kpl) söimmekin jo, Niiden syömisessä ei kauan nokka tuhissut, kuten sanonta kuuluu.

Siunausta alkaneeseen viikkoosi, arvoisa lukijani! Tällä viikolla käyn ottamassa influenssa-rokotuksen ensi kertaa. Saa nähdä, miten käy!