15.10.2020 - Syysloma

Tällä kertaa olin syysloman töissä, huominen perjantai on vapaa, sillä hoidon tarvitsijoita ei ollut. Meillä oli mukava retkeilyviikko muutamien lasten ja Hendun kanssa. Kävimme joka päivä jossain puistossa lasten kanssa ennen lounasta. Yhtenä päivänä onnisti ja satoi vettä koko aamupäivän. Se oli lapsista hauskaa. Löysimme tosi ison ja syvän lätäkön. Kuivauskaappi hoiteli kastuneet vaatteet.

Olen mennyt töihin

varhaiseen vuoroon, mikä tarkoittaa klo 6.30. Yhtenä yönä nukuin pitkät unet, mutta viime yönä muun muassa aloin heräillä puolen yön jälkeen eikä nukkumisesta tullut mitään. Luin kolmen maissa päivän raamatunkohdat. Luettuani huomasin, että ne olivatkin huomisen tekstit. No ei haittaa.

Tänään

on kulunut 29 vuotta siitä, kun synnytin viimeksi. Hyvin luultavaa on, etten enää jatkossa tule synnyttämään, ainakaan lapsia. Yhden kirjan toivoisin vielä kirjoittavani, ja se tulee lastenlapsilleni - jos päiviä riittää, sillä luultavasti sen kirjoittaminen jää eläkeikään. Nyt työ vie kaikki voimani ja muun ajan melkein vaan kerään voimia. Näin ainakin itse koen, vaikka touhuilenkin kaikenlaista.

Nyt esimerkiksi

on Joulun lapsi-pakettien kokoaminen jo lähellä. Herra suokoon, että Romantikotovat terveenä ja saamme kasaan lahjat. Kuljetin tällä viikolla erälltä naistenryhmältä saamamme sukat, lapaset  ja pipot Marelle, joka vastaa niiden määrästä ja muusta. Samalla vein hankkimiani puseroita Lenelle, joka kokoaa ja laskee niiden määriä. Yksi vastaa hammasharjoista ja hiusharjoista. Yksi laskee saippuoita. Itselläni on pehmolelut, omat ja muiden tekemät sekä penaalit, jotka on täytetty valmiiksi. Löytyy kassillinen tarroja ja hiuspompuloita sekä kortteja lapsille.

Sain vastaanottaa

yhtenä iltapäivänä erään rouvan kutomia kauniita sukkia kassillisen sekä rahaa, jolla ostan kaksi paitaa. Joku muukin ystävä on lähettänyt rahaa hankintoja varten. Mielestäni olen aika kettu löytämään edullista ja tarpeellista tavaraa, ja se johtuu siitä, että se on minusta hauskaa. Jos on innostunut jostakin, ei tarvitse valtavia kykyjä. Vaikka olisi kuinka taitava ja lahjakas, mutta potkua ei löydy, ei taidoistakaan ole juuri hyötyä. Sitä mieltä minä olen.

Mieheni on reissussa,

ollut muutaman päivän, mutta palaa tänä iltana. Tavarakuorma Keski-Suomesta on matkalla koronakeskukseen, eli tänne Vaasaan. Olen leiponut miehen rakastamia kookossämpylöitä. En tosin ole varma, tuliko niistä sopivia. Lisäsin nimittäin tosi paljon kaikkea maukasta, joten makua voi olla liikaakin. Kookosjauhoa, mantelijauhoa, kardemummaa, kanelia, aniksen siemeniä, hunajaa ja öljyä. Muun muassa.

Olen siis ollut

vähän kuin lomalla pari päivää. Lukenut vaan romaania iltaisin. No, olen minä myös syönyt herkkuja, joita mies oli ostanut lähtiessään minua varten, kuten ryynimakkaraa.

Nykyajan romaanit ovat outoja. En oikein pääse jyvällä. Luin eilen yhden. Sen juoni oli kai realistinen, mutta minä haluan onnellisen lopun. Niinpä toin kirjastosta onneksi taas yhden Pappila-sarjan kirjan sekä Nepalin lähetistä kertovan romaanin. Lisäksi minulla on muutama E-kirja jonossa.

Sairauskertomusta

täytyy pitää yllä, ikä suo siihen puitteet! Vasen ranteeni oli viime yönä erityisen kipeä. Ehkä syynä oli se, että kaahailin töissä painavan imurin kanssa emännänjatkolla, kun imuroin katonrajasta jotain hyllyjen päällyksiä. Urheiluteippi auttaa ja pärjään käteni kanssa toivottavasti niin kauan, että täkäläisessä terveyskeskuksessa on tilaa muillekin kuin korona-asiakkaille. Jokin aika sitten ampaisin yksityiselle hammaslääkärille, kun en päässyt edes jonoon terveyskeskuksen hammaslääkäriin, kun soitin keväällä. Ja nyt on jo syksy ja hampaitten paikat alkoivat tipahdella suusta.

Migreenin kanssa olen pärjännyt. Hierojalla käynnit ovat auttaneet, olen käynyt useammalla eri hierojalla. Luin netistä:

Lihakset, joissa on krooninen, osittainen jännitystila, tulevat kipeiksi ja särkeviksi, koska faskiakalvot kiristävät jatkuvasti. Faskia on siis sidekudosta, joka ympäröi ja menee kehon läpi.

Minulla on tätä vikaa. Hartiat ovat jännitystilassa. Tänäänkin, kun kävelimme lasten kanssa, hartioitani alkoi yhtäkkiä pakottaa melkoisesti. Nostelin hartioita korviin, enkä tiedä, miten se kipu oikeastaan sitten loppui vai auttoiko edellä mainittu.

Tänään olen kävellyt sauvoilla 6 km, lasten kanssa ilman sauvoja pari kilometriä. Pyörittänyt hulavannetta (2,1 kg) puoli tuntia. Venytellyt en ole, ja voi olla että se jää tältä päivältä. Jospa edes harjanvartta tulisi nosteltua, sekin auttaisi.

Huomenna

on tarkoitus käydä onnittelemassa kuopusta ja tapaamassa hänen perhettään. Maski on otettava mukaan, kuten tätä nykyä joka paikkaan, kun nokkansa pistää ovesta ulos. Töissä otin käyttöön sellaisen pleksimuovimaskin, sen avulla saa hengitetyksi ja lapset näkevät kasvojen ilmeet.

Aamu oli kaunis,

nurmikko oli kuurassa, ehkä ensi kertaa. On etuoikeus kävellä Onkilahden rantojen välistä töihin, upeaa maisemaa, lääkettä sielulle. Olin väsynyt ja vähän päänsärkyinen, mutta töihin päästyäni väsymys ja särky oli poissa. Uusi armon päivä edessä!

Sunnuntain messua ei ole, mutta seurakunnassamme järjestetään ehtoollishetkiä etukäteen sovitusti pastorin kanssa sunnuntaina. Saarna tulee nettiin. Elämme erikoista aikaa. Onneksi tämäkään aika ei ole Jumalalta salassa, vaan kaikki sujuu hänen suunnitelmansa ja edeltä tietämyksensä mukaan.

Ne, jotka häneen turvaavat, eivät joudu häpeään.

Siunattua viikonloppua, arvoisa lukijani!