09.10.2020 - Sateinen perjantai-ilta

Teki mieleni jo viikolla kirjoittaa, mutta ei ollut aikaa eikä voimia. Liekö nytkään, mutta kirjoitan siitä huolimatta. Ulkona sataa, on romanttista nyhjöttää sisällä miehen kanssa, lueskella ja viettää vaan aikaa löhöillen ja väsyneenä laiskotellen.

Tiistai-iltana

olin töiden jälkeen taas siinä tilassa, että nauraa hörötin vaan, kun luin jotain kirjaa. Unohtelin asioita ja laitoin hölmöjä viestejä työkaverille epähuomiossa. Mies totesi, että syytä mennä nukkumaan ja nopeasti.

Keskiviikkona sain pitää

vapaapäivän ja se oli todella nappijuttu. Olin aikonut mennä uimahallille, mutta Vaasan koronakeskeisyyden takia en kokenut sitä viisaaksi. Lähdin siis sauvakävelemään ja soitin eräälle ystävälle. Kävellessä sauvat heiluen tuli hiki, ja kun tulin Vikingan rantaan, näin tyynen veden ja ihanan rannan. Päätin poiketa vain vilkaisemaan rantaa. En kuitenkaan voinut/halunnut vastustaa mielihaluani uida, joten sieppasin vaatteet yltäni ja kahlasin uimaan alusvaatteisillani. Oli ihanaa!

Pukeutuminen

oli hiukan hankalaa, mutta ei mahdotonta. Kun kiskon kalsareita jalkaan, meinasi tapahtua onnettomuus. Seisoin iljanteisella kivellä, etteivät varpaat olleet sannassa, ja toista lahjetta kiskoessani kivellä seisova jalka alkoi livetä. Onnistuin pomppaamaan yhdelle jalalle ilman että kaaduin läheisiin kiviin. Se oli aika likellä. Mutta edes vaatteet eivät kastuneet eikä mitään vahinkoa tapahtunut, kiitos Jumalalle! -Miehellä oli mielipide asiaan. Jospa sovittaisiin, että jatkossa käyt uimahallissa tai sitten hän tulee mukaan, jos menet rannalle. Myöntelin, mutta samalla kiertelin.

Kevein mielin sauvottelin

kotiin nauttimaan päivän lounaan - jotain edellispäivän kaalimössöä. Iltapäivällä tein taas uutta ruokaa, kun mies tuli töistä ja vihanneksia oli vielä runsain määrin paistettavaksi ja syötäväksi. Kaali-vihannes-lihapata on mitä herkullisinta ruokaa meidän mielestämme.

Alkuviikolla

paistoin sämpylöitä uunissani, joka alkoi vedellä viimeisiään. Sämpylöistä tuli täysin värittömiä, mutta kyllä ne paistuneilta vaikuttivat. Mutta en minä sellaisia suostu syömään, kun olen parempiakin paistanut. Niinpä lähdimme miehen kanssa uunin ostoon keskiviikon iltamassa. Ja tänään, perjantaina, uusi uuni sitten oli tuotu kotiin, vanha viety pois. Olihan se kovalla kulutuksella, etenkin viimeiset puoli vuotta, kun olen paistanut hapanjuurileipää joka viikko, useammankin kerran. Ja uuni oli jo vanha ennestään. Uusi uuni on myös Gorenje, aika perusmalli. Siinä on kiertoilma, joka on minulle tärkeä. Muusta ei niin väliä.

Tämän viikon

olen mennyt töihin klo 7:ksi, ja se tarkoittaa sitä, että heräilen pitkin aamuyötä tarkistelemaan, joko pitää herätä. Ärsyttävää. Torstaiaamuyö meni ihan surkeasti, olin enemmän kai hereillä kuin unessa ja aamulla oli migreeni. Se onneksi häipyi yhdellä panadolilla, kahvilla ja työhön pyöräilyllä. Eikä satanut, se oli mukavaa.

Tänään päivä oli helpompi. Opiskelija oli viimeistä päivää, jatkossa pyöritämme kaksissa naisin pientä pienten lasten porukkaa ja se tietää melkoista vipinää. Meillä oli erinomaisen oppivainen ja ahkera opiskelija, kullan arvoinen. Kävimme jälleen retkellä lasten kanssa, tällä kertaa sorsapuistossa ja palatessa söimme puolukoita metsikössä. Vettä alkoi sataa loppumatkalla, mutta mehän marssimme sadevaatteissa jo valmiiksi. Köyttä sain kiskoa paluumatkalla aika lailla, mutta jengi pysyi kasassa - mitä nyt joku mätkähti nurin jonkun kerran, mutta kammettiin pian pystyyn.

Töiden jälkeen

kävin ruokakaupassa. Maskit oli kai kaikilla paitsi eräällä iäkkäällä tädillä sipulihyllykön lähellä. Ostin ruokatavaraa, mutta eiköhän tarttunut taas muutamia paitoja ja värikyniä mukaan Joulun lapsi -paketteihin. Meillä alkaa olla kai kasassa melkein kaikki tarvittava 170 pakettiin. Pakkaamme ne loppukuusta, jos Herra suo ja olemme terveinä. Romantikkojen ryhmässäni on lisäkseni 7 ihmistä ja pakkaamaan tulevat lisäksi mieheni ja eräs ystäväni, joka on ollut joka kerta mukana. Nyt on viides kerta, kun teemme tällaista suurisuuntaista paketointia. Herra suokoon, että olisimme kaikki terveinä ja kykeneväisiä tehtävään.

Kun tulin kotiin,

mies oli jo käryyttänyt uudesta uunista tehdasrasvat pois. Heti uuni lämpiämään ennen kuin ehdin ohjeitakaan lukea.Ciabatta-taikina oli jo melkein viikon jääkaapissa ja se piti saada leivotuksi. Ja pari päivää sitten tekemäni kookosleipä. Siitä tuli hyvää, mies sanoi, että se on kuin kakkua. Siinä on kuitenkin vain ripaus hunajaa sekä kookosjauhoa ja kookosmannaa kai ruokalusikallinen. En ole edes varma, mitä jälkimmäinen on, eikä sitä enää ole, sillä mies oli syönyt purkin tyhjäksi iltapäivällä. Hän on perso tuollaisille herkuille, minulle maistuu enemmän tavallinen leipä ja makkara.

Lopuksi paistoin

ostamani kirjolohen, jonka suolasin nopeasti heti kotiin tultuani ja tungin tilliä kalan mahan täyteen. Jälkeen päin huomasin, että ensimmäiset paistokset uudessa uunissa olivat leipä ja kala. Niillä Jeesuskin ruokki opetuslapsiaan ja seuraajiaan. Olemme rukoilleet, että uusi uuni saisi olla siunauksena meille ja muille. Myöhemmin mies näytti, miten uunin kellon saa soittamaan, kun ruoka tai leipä on valmista. Minä luin ohjeet, mutta en ymmärtänyt niistä mitään.

On viikonloppu

käsillä. Se on todella suloista. Kynttilöitä palaa lipaston päällä. Mies lukee Talouselämää ja Tekniikka&Talous-lehteään. Hän pitää välillä minulle yksityisiä opetuksia aiheisiin liittyen kuten miesten kai on tapana.

Tekee mieli valvoa pitempään, mutta se ei olisi viistasta. Kuitenkin herään kukonlaulun aikaan ja olen sitten päästäni pyörällä. Säännöllinen rytmi on tärkeää. Kuitenkin on mukavaa, kun tietää, että on vapaa-aamu. Ja sunnuntainakin menemme messuun vasta klo 10.30. Seurakunnassamme on toinen messu jo klo 9, sillä vain 20 henkeä voi olla yhdessä koolla koronan takia. Ensi viikolla kai tilanne tiukkenee entisestään.

Olen ommellut

maskeja ja kehitellyt niitä. Mies teki ohuesta rautalangasta tukijuttuja ommeltavaksi maskin nenänvarteen niin etteivät silmälasit huurru. Leipäpussin pidikkeitä meillä ei ole, kun leipää ei osteta; niitä voisi käyttää siihen myös. Töissäkin maskia on käytettävä, toistaiseksi se tuntuu hankalalta, mutta kai siihen on totuttava. Kukaan ei tiedä, miten tilanne kehittyy, mutta luottamus Jumalaan auttaa kestämään epävarmaa tulevaisuutta maailmassa, joka on kuitenkin katoavainen.

Herra meitä kaikkia tässä tilanteessa varjelkoon ja johdattakoon, sekä sinua, arvoisa lukijani, että minua!