26.09.2020 - Lauantaiehtoota!

Vetelä päivä minun osaltani. Olen saamaton ja puolikuntoinen taas vaihteeksi. En sairas, mutta en oikein kunnossakaan. Kurkku on vähän kipeä, pää samoin. Ulkona olen käynyt vain roskalaatikolla asti, mitään kuntoilua en ole harrastanut. Toivon, että se on ollut viisas veto, mitä terveyteeni tulee. Toivon niin olevani kunnossa ensi viikolla, kun työssä on omat haasteensa. Kirkkoonmeno jäänee huomisaamulta, mikä on iso harmitus.

Sentään

olen ruokaa laittanut. Lounaaksi keitin vain makaroonia. Laitoin sipulirouhetta ja vähän voita sekaan ja sitä söimme leivän ja meetwurstin kanssa. Iltapäivällä paistoin kaalijauhelihapataa. Mustapippuri, kumina ja mustapekka, ruokakerma, ryydittivät ruokaa tänään. Tietysti porkkanaa. selleriä ja lehtikaalta, joita sattui olemaan jääkaapissa. Olin aikonut käydä tänään ruokavarastoja täydentämässä, mutta se jäi tältä päivältä. Mies sen sijaan kävi lenkillä ja toi minulle jäätelöä, muun muassa. Tottahan se on maistunut.

Unohdin viimeksi

kirjoittaessani kertoa, että olin Sound of Music-musikaalin ensi-illassa. Sain ystävältä ilmaisnäytökseen lipun viime tingassa, enkä kadu, että menin. Musiikki oli erinomaista, koko esitys oli oikein nautittava, kun laulajat olivat ammattilaisia ilmeisesti. Esitys alkoi klo 19 ja päättyi klo 22 mennessä. Pyöräilin kotiin pimeässä, mutta säähän on vielä ollut lämmin. Olin ajatellut mennä esitystä katsomaan, jahka kuulen, onko se sen väärtti, ja oli se, suosittelen! Liput ovat kyllä huikean hintaiset ellei saa alennusta syystä tai toisesta.

Työviikko

oli aika rankka, vaikka sainkin keskiviikon vapaaksi. Minulla oli silloin iltamassa eräs työhön liittyvä keskustelu sekä työpalaveri, mutta ne eivät olleet samalla lailla väsyttäviä kuin lapsiryhmän ohjaus. Kävin viikolla lisäksi hierojalla, joka oli jälleen melkoinen mankelikeikka. Myös muuan terapiakeskustelu oli tällä viikolla, joten säpinää on ollut.

Se nykyisin

on käynyt ilmeiseksi, että alan tulla vanhaksi. Eläkepäivät eivät tuntuisi kovin hullulta ajatukselta, vaikka käynkin mielelläni vielä työssä myös. Vapaapäivät vaan menevät tosi nopeasti. Paljon ei ehdi saada aikaan. Jos mies ei siivoaisi meillä niin paljon kuin hän sitä tekee, minulta jäisi se tekemättä. Tänään tarkoitukseni oli edes pyyhkiä pölyt, mutta sekin jäi tekemättä. Mies oli pessyt lattiatkin imuroituaan, kun kerroin, että voisin tehdä sen töiden jälkeen. Siunattu mies, osoittaa rakkautta palvelemalla! Hän haluaa helpottaa minun elämääni ja sen hän todella tekeekin.

Olen kuunnellut

äänikirjaa, jossa aistiyliherkät ihmiset kertovat elämästään. Löydän jotain yhtäläisyyksiä omaan elämääni. Vaikka olen sosiaalinen, tarvitsen paljon omaa tilaa ja aikaa. Mies onneksi tekee sen minulle mahdolliseksi. Hän ei järjestä menoja ja tekemisiä minua väsyttämään, vaan saan mahdollisuuden lepoon ja hiljaisuuteen.

Uusi ompelukoneeni

on mukava kapistus. Osaan puolata, vaihtaa langat, ommella suoraa ja siksakkia ja varmaan muutakin, jos on tarpeen. Hiukan olen ommellut tällä viikolla. Minulla on oltava mielekästä ompelemista, niin että viitsin ommella. Jahka saamme ensi kuun lopussa taas Joulun lapsi-paketit pakatuksi, tulee työhuoneeseen tilaa ja tiedän, mitä vielä tarvitsee mahdollisesti ommella paketteihin. Tai sitten voin aloittaa jo uusien kissojen teon. No, ehkä ompelen loppuvuoden jotain muuta, katsotaan.

Nyt olisi aikaa

tehdä jotain juttuja, mihin ei aiemmin ollut aikaa, mutta enää ei jaksa... Yksi sellainen asia on vaeltaminen tai metsäretkeily. Minun tekisi jollain tasolla kovasti mieleni hurauttaa autolla Öjenille, joka on muutaman kilometrin päässä. Kävellä siellä pitkospuilla ja metsäpolkua ja paistaa nuotiolla makkaraa. Teoriassa ajatus on oikein hauska. Mutta voimia ei ole. En tiedä, onko niitä sitten, jos elän vielä, kun pääsen eläkkeelle. Voi ollakin. Emme tiedä, mikä on maailmantilanne muutamien vuosien päästä, kun emme tienneet vielä alkuvuodesta koronastakaan mitään.

Mutta unelmoida voi aina,

se ei vaadi voimia. Voi kuvitella kävelevänsä ja nauttia ajatuksesta. Vanhana ei muuta voi tehdäkään kuin muistella mennyttä elämäänsä kuten äitini, pian 86-vuotias tekee. Ja ehkä viimeiset työvuodet vievät suurimman osan voimista. Työtoverini, joka on minua huomattavasti nuorempi, sanoi, ettei jaksa tehdä oikein mitään töiden jälkeen. Ei siis liene ihme, jos en minäkään. On kyllä ihana vain levätä töiden jälkeen, loikoilla väsyneenä. Pienet puuhastelut kotona ilahduttavat. Ompeleminen, lukeminen ja ruuanlaitto, leipominen.

Leipominen

sai kyllä pienen kolauksen, kun uunini alkoi temppuilla. Kiertoilmalaite lakkasi toimimasta. Sen kyllä aavistin, sillä uuni on pitänyt melkoista meteliä viime aikoina. Eilen se äänteli aivan kesysti. Sitten huomasin, ettei se toimi niin kuin kuuluisi. Pitää seurata, paistaako se kunnolla normitasolla. Sain minä leivät paistetuksi eilen, huomenna paistan ciabattaa. Jos alkaa tulla huonoa paistojälkeä, on uuni vaihdettava. Mutta katsotaan nyt ensin, miten käy. Eiväthän nuo koneet ole ikupäiväisiä, ja tuokin uuni lienee aika vanha jo.

Luimme jo tänään

päivän raamattuannoksen. Kolmas Mooseksen kirja on menossa. Siinä on aika yksitoikkoista lakitekstiä välillä, mutta me luemme läpi kaiken. Mies rukoilee ensin, että ymmärtäisimme, mitä on tarkoitus ja sitten luemme puoliksi luvun tai kaksi ja sen jälkeen mies rukoilee ensin, minä sitten. Aamuisin luemme aina Isä meidän yhdessä.

Aamuisin luen yhden Psalmin ja tällä hetkellä Apostolien tekoja. Niitä käsitellään myös seurakunnan raamattuopetuksessa, mutta en päässyt sinne viime viikolla, kun silloin juuri oli työilta. Tässä puhutteleva jae Psalmista 56:14

Sillä sinä pelastit minun sieluni kuolemasta, minun jalkani kompastumasta, että minä vaeltaisin Jumalan edessä eläväin valkeudessa.

On aika

könytä pesulle vähitellen ja sitten levolle. Herra suokoon levollisen ja virvoittavan yöunen, niin että saisimme herätä terveinä ja pirteinä uuteen armon päivään, jos Hän sen meille suo. Iloa ja jaksamista sinulle, arvoisa lukijani, ja kiitos, kun kuljet kanssani!