27.08.2020 - Vapaapäivä!

Otan yleensä vapaapäivän keskellä viikkoa, jos saan sijaisen itselleni. Tänään päivä tuli todella tarpeeseen, vaikka alkuviikko onkin ollut mukava työn ja muun suhteen. Mutta olin illalla ihan kaatoväsynyt.

Maanantaina menin

töihin yli viikon sairastelun jälkeen. Luonnollisesti olin nukkunut tosi vähän, koska aina ennen muutosta uni karkaa. Jännitän alitajuisesti, en tietoisesti. Oli oikein mukava mennä töihin ja huomata, että jaksoin olla siellä ihan hyvin eikä noussut järkyttävä hiki päälle.

Samana päivänä menin autolla töihin. Syynä oli se, että minulla oli ompelukone mukana ja vein sen iltapäivällä luotettavalle huoltomiehelle Sepänkylään. Aamulla jahtasin myös aikaa lääkärille. Onnistuin saamaan sen vastapuheluna terveysasemalta keskellä päivää, mikä oli hyvä aika, kun lapset ovat silloin päiväunilla.

Lääkäri oli asiallinen,

ehkä ikäiseni nainen. Hän kuunteli sairauskertomustani ja diagnoosejani itseni suhteen. Hän kokeili hartioitani. Kiveä, hän totesi. Jos ei tämä aiheuta päänsärkyä, niin ei mikään. Ei siinä enempää tarvittu. Limaisuuden valittelun hän piti turhana. Hyvä, kun lima tulee pois. Hmmh. Mies sanoi, että olisit kertonut, miten paljon sitä riittää. Minä olen melkoinen räkämasiina.

Olin helpottunut,

voin tehdä jotain asian hyväksi, ihan itse. Seuraavaksi päiväksi sain ajan hierojalle. Menin erille kuin tavallisesti, sillä omani oli lomalla. Ajattelin, että tämä nuori mies hieroo niskojani, niin että tuntuu. Mutta ei tuntunut. Kerroin sen hänelle ja hän sanoi ihmeissään, että hän hieroo kyllä melkoisen painavasti. Ei tosiaan juuri tuntunut. Hartiani ovat kai melkein kuoliossa, veri ei kierrä joten ei tunnu, vaikka hierotaan. Jospa verenkierto paranisi vähitellen. Ensi viikolla taas hierojalle.

Aloitin sauvakävelyn,

maanantai-iltana miehen kanssa porhalsin Vikingalle uimaan sauvoilla kävellen. Tiistaina ja keskiviikkona sauvaillen töihin. Kun lapset nukahtivat lepohuoneessa, aloitin venyttelyn. Käsiin ja hartioihin verenkiertoa. Pää ei ole ollut kipeänä näinä aamuina.

Rukoukseni on,

etten ylitä voimia tässä itseni kuntoon saattamisessa. Olen kuin se hyberfaaginen rotta lukion psykologian kirjassa. Se söi ja söi, kun sen hyvänolon keskus oli tuhottu. Omat rajani olen ylittänyt miestäni taannoin hoitaessani enkä sen takia tunnista, mikä on minulle hyväksi. Kun toinen oli aina paljon sairaampi kuin minä, vaikka olisin ollut kovassa kuumeessa, meni ymmärrys siitä, mikä on tervettä ja mikä ei. - Kerran olin sydänfilmissä ja ties missä kokeissa, kun minulla oli sydänoireita. Jos lääkäri olisi hoksannut kysyä, mitä olen harrastanut viime aikoina, hän olisi tiennyt heti syyn oireisiini. Olin ihan jumissa, kun olin uinut hullun lailla.

Eilisiltana

meillä oli vanhempainilta töissä. Sinne menin sentään pyöräillen, kun en jaksanut enää sauvailla. Illalla olin puhki, ja aikomukseni mennä tänään uimahalliin ovat haalistuneet. Meressä käynen kuitenkin uimassa tänään, vesi on vielä lämmintä.

Naurattaa

tämä oma ja "Doddsini" verenkierto. Dodds on se toinen poliisi sarjassa ja toinen on McDonald. Täysin erilaisia luonteeltaan ja sarjaa on niin hauska katsoa, kun näen, että ihmiset voivat tosiaan olla niin erilaisia kuin he ja me mieheni kanssa. Minä käyn suihkussa ja väännän veden kuumaksi. Mies menee suihkuun ja vääntää sen viileälle. Minä laitan jalkani kuumaan veteen ja kun mies kokeilee, hän parahtaa, kun se on niin kuumaa. Mies hilluu vähissä vaatteissa kotona, on niin kuuma. Minä vaellan villasukissa ja -takissa. Mies ei menisi mereen, vaikka ajettaisiin, minulle meriveden lämpö on aivan sopivaa.

Tulin hierojalta,

mies oli sillä aikaa eräässä putiikissa. Ajoin parkkipaikalle ja hän jäi seisoskelemaan auton ulkopuolelle ja juttelemaan keskustelustaan jonkun miehen kanssa kaupan edessä. Jossain vaiheessa kysyin, aikooko hän mahdollisesti jäädä seisoskelemaan pihalle vai jatketaanko matkaa. Hän totesikin, että kohta käy kuin Doddsille: hän jää kyydistä. -Tämä meidän sanailumme tapahtuu hyvässä hengessä ja huumorilla, mutta kyllä välillä tulee tiukkojakin paikkoja. Osa johtuu siitä, että kuulosta johtuen mies ei aina saa selvää, mitä sanon eikä viitsi joka kerta kysyä, mitä sanoin. Huumori on ehdottoman tärkeä avioliitossa. Sen avulla selvitään kiperistäkin tilanteista. Eikä pieni kiehahtaminenkaan ole pahasta, kun asioista voidaan kuitenkin sopia. Kiehahtaja on tässä tapauksessa aina sama henkilö.

Ompelukoneesta

paljastui useita vikoja. Ilmankos se ei enää oikein toiminut. Sitä ei ollut koskaan huollettu, joten pölyä oli löytynyt. Puolaussysteemi oli hajonnut, uusi olisi maksanut yli satasen, mutta korjaajalla oli ehjä varaosa, jonka hän laittoi koneeseeni, joten se maksoi vain murto-osan uuden hinnasta. Muitakin vikoja oli, mutta nyt kone on kunnossa. Olen hyvin tyytyväinen ja kiitollinen. Ommeltavaa olisi paljon, mutta ompelemista pitää hiukan rajoittaa, sanoi lääkäri.

Minun tekee mieleni ommella edelleen yhtä ja samaa puseromallia, mutta niitä alkaa minulla olla jo aika monta. Kun tietäisin, kuka voisi olla kiinnostunut samanlaisista. Niissä on helma leveähkö ja lyhyt, mutta alle voi laittaa vaikka pitsipuseron, jonka helma ulottuu vyötäisille. Olen myös tehnyt jokusen vyötärökaitaleen, joka on siis kuin pitkä paidan helma, joka tulee puseron alta. Kaupan puserot eivät minua kiinnosta. Ne ovat liian "kliinisiä" minulle. Pidän omintakeisesta tyylistä.

Kirppareilta ja ystäviltä saan kivoja kankaita ja afrikkalaistyylisistä kankaista minä pidän. Jos löydän sellaisen mekon tai puseron, saatan ostaa kirpparilta ja tuunata itselleni sopivaksi.

Syksy antaa kättä kesälle,

vielä voi parvekkeen ovea pitää auki ilman että sisällä on kylmä. Sytytin kynttilän parvekkeen oven lähelle. Enää yksi kukkiva kukka hehkuttaa parvekkeella. Se on miehen ostama nimipäiväkukka, pikkuinen pegonia. Iltapäivisin voin vielä loikoilla parvekkeella lukien ja kahvitellen, kohta on siirrettävä punkka olohuoneeseen, jahka syksyn kosteus lisääntyy.

Ystäväni sanoi taannoin, että ensimmäiset pakkaset syksyllä ovat armollisia. Silloin voi siirtyä sisätiloihin. Puutarhassa kuolee kaikki, ei tarvitse enää tehdä muuta kuin lopputyöt. Meillä oli silloin yhteinen puutarhapalsta.

Olen lukemassa

Raamatusta Matteuksesta ja Markuksesta yhden luvun päivässä sekä yhden Psalmin joka aamu. Miehen kanssa iltaisin luemme Toista Mooseksen kirjaa ja rukoilemme. Saarnoja kuuntelen silloin tällöin. Elän toivossa, että ensi pyhänä pääsemme monen viikon jälkeen messuun. Toimin kanttorina silloin, jos Herra suo. Ensin olimme häissä, sitten oli sairastelua pari viikonloppua. Edelleen rä`iskelen, mutta jospa nämä ovat loppusäveliä menneelle flunssalle ja toivon, ettei uutta tule aivan heti.

Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa. -Ps 27:14

On aika

juoda vielä kuppi kahvia, ja sitten jatkaa päivän matkaa. Siunausta sinun loppuviikkoosi, arvoisa lukijani, ja kiitos palautteesta, jota aina sopivin väliajoin saan, niin että koen mielekkääksi kirjoittaa edelleen.

jk. Työhuoneesta kuuluu melodista virrenveisuuta. Mies siellä tyytyväisenä veisailee: "Ah, kuinka Herra taivaan, säikähtyy sieluni. kun kärsimääsi vaivaan, on syynä syntini..." -virren 63 toinen säe.