02.08.2020 - Kääritään hihat!

Huomenna aloitan taas työt. Olin viikollakin yhden päivän rahtaamassa pöytiä ja sänkyjä uuteen uskoon, niin sanotusti, ja samalla toki keskustelimme tulevasta työkaudesta monelta kantilta työkaverien kanssa sekä rukoilimme siunausta sekä lapsille että itsellemme, ja että meillä olisi kaikilla turvalliset ja mukavat puitteet ja pysyisimme terveenä.

Olen edelleen

pienten ryhmässä kuten uskoakseni olen loppuun asti ennen eläköitymistäni. Se sopii minulle. Haasteellisempaa on tiedollisessa mielessä olla isompien lasten kanssa, ja siitäkin minä nautin kovasti. Mutta voimani riittävät sittenkin paremmin perustyöhön. Opettelemme tärkeitä alkeita, joiden varaan muu opetus perustuu. Kuinka ollaan ryhmässä, kuinka suhtaudutaan toisiin. Pestään käsiä, opetellaan pukeutumaan itse. Kuljetaan rivissä ja pidetään kiinni köydestä, kun kävellään ryhmässä kaupungille tai muualle retkelle. Opetellaan itse syömään ja nukahtamaan turvallisesti päiväunille. Kaikkea perusasiaa siis.

Pieni katsaus

menneeseen kesään. Kerran jo kirjoitin asiasta, mutta onnistuin deletoimaan tekstin. Yhtäkkiä tuntuu, mihin se kesä vilahti! Kuitenkin se on ollut riittävän pitkä. Pääsin jopa niin pitkälle, että kerran jouduin katsomaan kalenterista, mikä päivä on meneillään. Eikös silloin ole päässyt irti rutiineista, jos päivät menevät sekaisin!

Toiveenani

oli päästä riippumaton kanssa retkelle. Niitä retkiä teimme. Halusin uida, sitäkin olen harrastanut kovasti, viimeksi juuri äsken, kun kävimme kävelemässä. Mieskin on kerran käynyt vedessä - nilkkoja myöten, ja se tapahtui eilen. Vikingan ranta on erinomaisen hyvä. Ei kiviä, joihin kolhisi polvensa ja on riittävän syvää uida. Lasinsiruja olen löytänyt muutaman rannasta, mikä on ikävää, mutta en ole sentään saanut niitä jalkoihini.

Kuvittelin,

että ehdimme käydä useamman kerran Nivalassa ja ehkä muuallakin, mutta paukut eivät riittäneet siihen. Sen sijaan ensi kertaa varmaan toteutui se, että sain viettää puolitylsää kotiaikaa, joka on erittäin tarpeellista luovuuden ja palautumisen kannalta. Olen ommellut hurjasti puseroita, pussukoita, leninkejä, kasvosuojia nyt viimeksi, sekä kissoille osia - siis korvia ja tassuja.

Lisäksi

olemme viettäneet mukavaa yhdessäoloa Sepon kanssa. Olemme käyneet kirkossa joka pyhä, olleet terveinä ja nauttineet leppoisasta elämästä. Olen loikoillut parvekkeella ja juonut kahvia, lukenut, kuunnellut äänikirjoja, pyörittänyt hulavannetta. Ja leiponut olen monenlaista leipää. Viime viikon aikana olen poiminut vadelmia, mustikassakin olemme käyneet. Elämä on siis ollut hyvin rikasta ja monipuolista!

Lapsenlapsia olemme

nähneet. Espoolaisiakin saimme pitää vieraanamme monta päivää, mikä oli tosi onnellista. Täkäläisiä lapsia olemme nähneet vaihdellen. Nyt kuitenkin työt alkavat myös lasten perheillä, moni lapsenlapsistani aloittaa uudessä hoidopaikassa, päiväkodissa tai perhepäivähoidossa. Rytmi muuttuu, mutta tapaamme kyllä lähiaikoina perhejuhlien muodossa. On veljenpojan häät sekä lapsenlapsen ristiäiset tulossa piakkoin. Ja lasten syntymäpäiviä sitten vähän myöhemmin.

Yhteiselämä

mieheni kanssa on rattoisaa ja rauhallista. Meidän ei tarvitse riidellä, vaikka minä välillä tuiskahdankin jostain. Meidän on helppoa ja mukavaa olla yhdessä. Aikoinaan mietin, etten koskaan voi löytää ketään Arin jälkeen, sillä elämäni oli kaikkea muuta kuin keskimääräistä. Mutta Jumalalla on olemassa erityisiä ihmisiä ikään kuin mittatilaustyönä, oli jopa minua varten. Se on ihme, ja kiitän siitä.

Olimme messussa

aamulla. Minulla oli kanttorivuoro. Satoi, kun lähdimme, yöllä ukkonenkin jytisteli. Haimme Amekin kyytiin, kun hän ei olisi muuten lähtenyt sateeseen kävelemään. Palatessamme me kävimme kaupassa ja laitoin ruuaksi kaalipataa. Siitä tuli oikein hyvää, vaikka itse sanonkin. Taitaa olla lempiruokaamme. Kaali tuoksahtelee kodissamme nyt, vaikka ikkunat ovat auki - ja vieraita on pian tulossa! Huomasin hajun, kun tulimme uimasta ja laitoin parvekkeen ikkunatkin auki.

Toivotan siunattua elokuuta,

arvoisa lukijani! Nauttikaamme hämärtyvistä illoista ja loppukesän lämmöstä. Itse aion viettää aikaa parvekkeella lukien ja kahvitellen niin kauan kuin lämpöä riittää.

Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. -Matt 4.4

jk. Mies oikaisi tekstiäni sen verran, että hänellä oli kyllä jalat melkein polviin asti vedessä...