27.07.2020 - Loma lähestyy loppuaan

Jospa nyt onnistuisin kirjoittamaan tuhoamatta tekstiäni, sillä se on todella turhauttavaa. Mahdotonta on kirjoittaa samaa tekstiä uudelleen ainakaan heti. Eikä se onnistukaan, ei ainakaan tule samaa tarinaa. No, ehkä se mikä katoaa, saakin kadota.

Makailen

taasen parvekkeella. Sää on kesäinen, lämmintä on parisenkymmentä, tuulee mukavasti. Sopiva ilma pestä lakanoita ja muuta pyykkiä. Yksi koneellinen on kuivumassa ulkona, toinen vielä pyörimässä. Mies lähti tallille kuvaamaan radioita saadakseen niitä myyntiin. Hän on saanutkin myydyksi monta, mutta tallissa on vielä runsaasti tavaraa. Radiot ovat siis radioamatöörien käyttämiä, joten ne eivät sovellu tavalliseen kuuntelemiseen eikä niistä ulkopuolinen ymmärrä mitään.

Eilen kökötimme

tapamme mukaan tyytyväisinä Mikaelin luterilaisessa messussa, joka pidetään Vapaakirkon tiloissa Laivakatu 7:ssä. Meitä oli 40 koolla, aika paljon. Otto piti oikein hyvän saarnan. Kaisu toimi kanttorina, minulla oli vapaata. Ensi pyhänä minun vuoroni. Kahvittelua meillä ei toistaiseksi ole, joten tulimme kotiin kahville.

Ennen kuin ehdin kahvitella, laitoin leivät kellarista suoraan uuniin ja tein raparperipiirakankin, kun sain nipun raparperia kirkkotuomisiksi. Varret säilyvät hyvin kellarissa kunnes ehdin käyttää ne.

Tänään vietän

lepopäivää, ainakin pienessä määrin, sillä eilen olikin lopulta touhupäivä. Keitin meille perunoita lounaaksi samalla kun paistelin leipiä ja piirakkaa. Otimme ruokalevon ja jopa minä nukahdin puoleksi tunniksi - jonkin sortin ennätys ja erikoisuus sekin! Sitten eväät kasaan, kahvia ja tuoretta leipää ja piirakkaa, vesipullo. Kellarista marjasankoja ja poimuri - ja matkaan Käärmesuolle.

Harmitti kyllä,

kun joku oli poiminut vakiopaikastani mustikat lähes tyystin. Mies poimii käsin yksitellen, mikä sopii hänen luonteeseensa ja tyyliinsä. Minä tietysti suunnilleen kaksin käsin rohmuten koneella. Enää en poimisi käsin mistään hinnasta. Tai no, ehkä jostain hinnasta, mutta kalliita marjoja ne olisivat. Ikävä on kerätä poimitulla alueella! Olin luovuttamassa, lähdetään pois, niin enköhän löytänyt pienen pläntin, josta ei ollut poimittu. Teki mieli jatkaa.

Joimme kahvit

välillä ja herkullista piirakkaa pistelimme nautinnolla. Sääsket yrittivät rellestää, mutta suihke myrkkyä piti niitä loitolla. Sää oli helteinen poimijalla. Selkä oli märkänä kuten myös jalat saappaissa. Kahvihetki piristi ja antoi voimia. Jatkoimme vielä, kunnes sain alueen poimituksi. Muistelin kaiholla kuin hepo kesää vuosia, jolloin poimin kolmessa tunnissa pari ämpärillistä mustikoita. Nyt parissa tunnissa sain ehkä 7 litraa. Ja tänään tunnen kyykkimisen selässäni, mutta onhan se ennenkin tuntunut, kun taipumusta on äärimmäiseen rehkimiseen. Enää en vaan viitsi enkä jaksa yhtä lailla kuin ennen ja suostun siihen. Ja jos marjoja on, mikäs on poimiessa. Nyt ei niin kovin ollut.

Saappaat vaihtuivat sandaaleihin,

ajoimme niemen nokkaan uimarannalle. Olisi ollut sangen mukavaa näyttää miehelle, miten niitä marjoja tuulessa puhdistetaan. Mutta ei, tuulta ei ollut sitten yhtään. Miten voikaan olla niin tuuletonta meren äärellä, jossa tuulee aina? Ei auttanut kuin käsin perata ja sitä teimmekin. Mies luovutti, lähdetään kotiin. Hänellä oli pää kipeä, jota hän ei tosin kertonut vielä siinä vaiheessa. Ehei, nythän alkaa marjastuksen paras osuus! Minä uimaan ja sitten kahvia juomaan! Istuin kannon nokassa, mies omalla tuolillaan, joka hänellä oli mukana. Varjossa oli suloista olla. Miehen pää parani, kun sai juomista ja lepoa. Sää oli mitä ihanin: leyhää tuulta, sopiva lämpö, ei kuuma, ei kylmä. Aurinko paistoi, koivut väpäjivät, vaikka tuuli ei juuri käynyt. Suloinen hetki!

Marjat jääkaappiin,

suihkuun. Minä tosin ensin pyörittelin hulavannetta, kun katsoimme Miss Marplea. Mainosten aikana ehdin hyvin käydä suihkussa. Tapanani ei ole vetkutella sielläkään.

Iltapäivällä

olimme onneksi jo lukeneet Mooseksen kirjaa yhdessä ja rukoilleet, sillä uni alkoi painaa Marplen jälkeen. Siunattu yöuni.

Kuusi yötä

olen nukkunut valeriaanaa napostelleena. Toissa-aamuna pää oli vähän kipeä ja olin väsynyt aamupäivän sen jäljiltä. Tänä aamuna pää MEINASI olla kipeä, mutta nukuttuani reilut 8 h nousin ylös ja makasin rullan päällä, niin että yläkroppa venyi ja muutenkin venyttelin, kun selkä oli kankea eilisen marjastelun jälkeen. Nyt olo on suunnilleen normaali. Tämä on lyhyt aika vielä tehdä arviota, mutta toiveikkaasti ajattelen, että EHKÄ kyseessä on minulla jännityspäänsärky ja valeriaana auttaa siihen ainakin jonkin verran estäen sen päälle tuloa. Katsotaan tilanteen kehitystä.

Vein lisää pyykkiä

narulle ja toin keräkaalen samalla kellarista. Ryhdyn laittamaan ruokaa. Paistan kaalta, lisään sipulia, varsiselleriä ja jauhelihaa. Hyvää siitä tulee! Vielä yksi lasti pyykkiä koneessa. Taidan siivota vessan kaapin ja tehdä sinne tilaa pyykkikoreille. Jospa löytyisi jotain pois heitettävääkin samalla.

Monet ovat jo palanneet töihin, itselläni on keskiviikkona työpäivä ja sen jälkeen ensi viikolla palaavat lapset kesälaitumilta. Alan olla valmiina työhön!

Iloista päivää ja alkanutta viikkoa, arvoisa lukijani!

Sillä katso: hän on se, joka on tehnyt vuoret

ja luonut tuulen,

joka ilmoittaa ihmiselle,

mikä hänen aivoituksensa on,

joka tekee aamuruskon ja pimeyden

ja joka kulkee maan kukkulain ylitse —

Herra, Jumala Sebaot, on hänen nimensä. -Aamos 5:13