25.07.2020 - Sateisen yön jälkeen aamu

Koko yön on kai satanut, parvekelasit ovat alhaalta märät. Tuulee, mutta ei sada enää aamulla seitsemän jälkeen. Parvekkeella on noin 15*. Tarkenen täällä hyvin kahden lampaanvällyn päällä, viltti jaloillani.

Olen kokeillut

neljänä iltana ottaa valeriaanaa. Se on luonnontuote, rohtovirmajuurta. Sitä myydään monen nimisenä ja varmaan laatuisenakin. Luin netistä tutkimuksista, joissa todetaan, että se vastaa lähes lumelääkettä, mitä unettomuuden hoitoon tulee. Mutta sillä lienee myös jännitystiloja poistava vaikutus, ja siihen juuri tarvitsen apua. Yritän löytää syytä usein toistuvaan toispuoleiseen päänsärkyyni/migreeniin.

Yllättäen

päänsärkyä ei ollut kolmena aamuna, vaikka odotin suorastaan. Outoa. Mutta tänään, neljäntenä aamuna oli jossain määrin. Minulla on tyttäreltäni saama MUTJUTIN, https://www.mutjutin.fi/product/2/mutjutin, joka on kämmenen kokoinen muoviläpyskä, muutaman millin paksuinen. Sen reunat ovat epätasaiset ja sillä on kätevä itse hieroa vaikkapa juuri päätä ja niskaa. Päänsärky on lähes hävinnyt, pari tuntia on kulunut heräämisestäni. Ihmettelin, etten löytänyt tuota netistä, mutta ei ihme, sillä yritin etsiä jutkutinta...

Jatkan siis

valeriaanan käyttöä. Apteekissa oli kahden nimistä, otin halvempaa; noin 15€/60 kpl. Otan yhden illalla, sitä voi ottaa 4/pv. Kerron, miten koekaniinioloni jatkuu.

Uimassa

olen käynyt lähes joka päivä. Toissapäivänä oli kova tuuli. Uimaan ei saa mennä yksin, sanotaan rannan säännöissä. No, rannalla oli kaksi kalamiestä, yksi lähti laudalla seikkailemaan tuuleen, vaikka meressä hän näytti enimmäkseen olevan aaltojen paiskattua hänet veteen. Laineet löivät rantaan päin. Uin koko ajan rantaan päin, niin että aallot tulivat takaa päin. Vesi oli todella lämmintä. Kun nousin pois, meinasin jäätyä tuulen takia. Eilen puolestaan vesi tuntui kylmältä, mutta ei se uimistani estä. Aina se on kylmää, kun veteen astuu, mutta uidessa kylmyys ei juuri tunnu. Tosin minua paleli kotona jälkeen päin. Olen kuitenkin iloinen, että olen saanut uida paljon tänä kesänä.

Kävimme katsomassa

uusinta perheemme jäsentä, pikkuista poikavauvaa. Vielä en saanut ottaa syliini, sillä siten oli suositeltu sairaalasta. Lapsi on ihme, uusi elämä, uusi tulokas sukuun ja perheeseen. Pojalle näyttää tulevan oikein miehen jalat, varpaatkin ovat pitkät ja jalka suuri, jos niin voi sanoa vauvan jalasta. Ja hiukset tummat ja niitä on paljon. Suvun näköä oli, tutun näköinen. Kiitos Jumalalle tästäkin pienokaisesta! Lapsi tuo leivän tullessaan, sanottiin ennen, ja vein leivän vahvistaakseni tätä sanontaa.

Kirvat

yrittävät valloittaa parvekkeen kukkia. Mäntysuopa on hyvä apu. Suihkutan sitä lehtiin ja välillä kastelen myös mäntysuopavedellä. Pari kukkaa jouduin heittämään pois, mutta muut ehkä säästyvät.

Kirjoitin pitkästi,

mutta deletoin vahingossa tekstin. En jaksa kirjoittaa uudestaan ajatuksiani menneestä kesästä, vaan jätän sen ensi kertaan. Olkoon päiväsi siunattu, arvoisa lukijani!

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra,

jolloin minä lähetän nälän maahan:

en leivän nälkää enkä veden janoa,

vaan Herran sanojen kuulemisen nälän.

Silloin he hoippuvat merestä mereen,

pohjoisesta itään;

he samoavat etsien Herran sanaa

mutta eivät löydä. -Aamos 8: 11,12