21.07.2020 - Sadetta kohti

Olen nauttinut täysin siemauksin lomasta. Olemme pyöräilleet miehen kanssa viimeisinä päivinä joka iltapäivä jonnekin rannalle. Ei siis hiekkarannalle, vaan rannan tuntumaan, puun alle, varjoon, veden lähelle.

Pari kertaa

olemme käyneet Strömsössä, siinä kuuluisassa paikassa. Tätä ennen olen ollut siellä lasteni kanssa joskus 30 v sitten. En löytänyt mitään tuttua paikasta, paitsi sen, mitä teeveestä olen nähnyt.

Jonain päivänä

olimme Tropiclandian rannalla. Mikä lie sen saaren nimi onkaan, en muista. Koivun alla sielläkin lueskelin romaania ja hörpimme kahvia. Yhtenä päivänä olimme Isolahden rannassa, silloin oli tuulinen päivä. Meinasi tulla kylmä, kun ei ollut takkia mukana. Mutta uimassa olen käynyt joka rannalla, eilen kahdestikin.

Kun lähtee

kotoa muutamaksi tunniksi jonnekin, tuntuu kuin päivä olisi pitempi, kuin olisi ollut lomalla! Helteitä ja auringonottoa en kaipaa, kunhan on lämmintä ja sopivan varjoista, että on mukava lueskella. Minulla on montakin kirjaa luennassa, kännykässäkin kuuntelukirja ja luettava kirja tai pari.

Useina päivinä

olen pyöritellyt hulavannetta, sitä 2,1 kiloista. Kyljet ovat mustelmilla. Eivätköhän ne siitä vahvistu vähitellen. Pyöritellessä on mukava kuunnella kuulokkeilla äänikirjaa. Odotan mielenkiinnolla, voinko käyttää niitä töissä, melunestosuojana, vai ovatko liian hankalat käyttää. Viikon päästä meillä onkin ensimmäinen työpäivä, suunnittelupäivä. Taitaa olla sopiva aika palata töihin.

Mukavia asioita

on tapahtunut perheessäkin. Yhden lapsen perheeseen syntyi toinen lapsi, pieni poika, Saarukalle kaveriksi. Se syntyi päivänä, jolloin tuli kuluneeksi 40 vuotta Arin ja minun kihlautumisestani. Se oli myös lapsen vanhempien 6. hääpäivä ja erään lapsenlapseni nimipäivä. Kaikki seurausta siitä, että menimme Arin kanssa naimisiin ja Jumala antoi meille lapsia! Ihmeellinen Jumala, kiitollinen olen sydämeni pohjasta elämästäni! Minulla on nyt 8 lapsenlasta.

Edellinen briossitaikina

oli hiukan mauton minun makuuni. Nyt on uusi satsi tulilla, lisäsin siihen anista. Saa nähdä, millaista tulee. Taikina oli yön kellarissa, leivon sen ennen puoltapäivää neljäksi pitkoksi. Jätän kylmään uuniin kohoamaan tunneiksi, sillä lähdemme Molpeen iltapäiväksi miehen ja Amekin kanssa. Menemme Petsin ja Krisun siirtolapuutarhaan kyläilemään. On luvattu kaatosadetta. Käymme ensin syömässä Åminnen tanssiravintolassa. Päiväsaikaan se on siis pelkkä ravintola, kerran olen ollut siellä ja hyvää oli ruoka. Mukava tavata seurakuntalaisia muuallakin kuin messussa, jossa ei tätä nykyä voida kahvitella, joten seurustelu jää aika vähäiseksi.

Päänsärkyjä

on ollut tasaisesti. Ei peräkkäisinä päivinä vaan joka toinen päivä. Minulla ne ovat lamaannuksen päiviä. Tajusin sen yhtenä päivänä, kun mietin koko päivän, miten ihmeessä jaksan mennä töihin, kun on sen aika. Koko päivän oli huono olo, aamulla oli ollut päänsärky, joka lievittyi iltapäivään mennessä. Illalla kuuden maissa ja sen jälkeen huomasin, että oloni on aivan erilainen. Tottahan minä töihin pystyn ja jaksan, olin elämäni kunnossa! Päivän kehno olo oli siis sitä jonkin sortin migreeniä. Kyllä minun täytyy yrittää päästä johonkin verisuonikuvauksiin, jos mahdollista. Enollani esimerkiksi, on avattu korvan seudulla jotain verisuonia, jotka ovat olleet lähes tukossa.

Olen perinyt

"viitasten pään". Mummuni oli omaa sukua Viitala, Nivalassa, ja viitasilla oli "aina" pää kipeä. Kuten mummulla, niin oli isälläkin ja nyt minulla. Veljilläni ei ole koskaan päänsärkyä, ei liioin äidillä. Yhdellä lapsistani tietääkseni on aika usein. Näin me perimme kaikenlaista suvustamme, luonnetta, ominaisuuksia, ulkonäköä ja muuta. -Uusin vauva näyttää tutulta, hänessä on suvun näköä. Sitähän me naiset ainakin heti katsomme: näyttääkö vauva tutulta, keneen hän on tullut. Suloisiahan vauvat ovat aina, ei sen puoleen. Tällä pienellä pojalla on paksu, tumma tukka.

Luen tällä

hetkellä Danielin kirjaa. Kuningas Nebukadnessar sai kovan opetuksen, kun piti itseään jumalana. Hänen poikansa näki sen kaiken, mutta ei ottanut opikseen. Miten helppoa onkaan nähdä ihmisten tyhmyys ja kovakorvaisuus Luojamme suhteen, kun katsoo toisia ihmisiä tai lukee Raamatusta ihmisten ja kansojen kohtalosta! Mutta että osaisi ottaa itse opikseen, se onkin vaikeampaa. Jumala meille siihen armonsa antakoon, ettemme olisi tyhmiä vaan viisaita.

3:28 Silloin Nebukadnessar lausui ja sanoi: "Kiitetty olkoon Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumala, joka lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa, jotka häneen turvasivat eivätkä totelleet kuninkaan käskyä, vaan antoivat ruumiinsa alttiiksi, ennemmin kuin palvelivat ja kumartaen rukoilivat muuta jumalaa kuin omaa Jumalaansa.

Kirvat

ovat iskeneet joihinkin parveekkeeni kukkiin. Olen suihkutellut niitä mäntysuopaliuoksella, mutta en ole varma, tuleeko niistä enää kelvollisia. Luultavasti ei. Yritän kuitenkin vielä vähän aikaa niitä elvytellä. Herää kysymys: missä ovat leppäkertut? Niille olisi nyt kysyntää ja ravintoa! Orvokit sain onneksi selviämään helteen yli: pidin niitä pesuvadissa vedessä kaiteen alapuolella, niin etteivät ne palaneet. Samoin daalia ja äitienpäiväruusu ovat kukkineet innokkaasti ja iloisesti. Kukat tuovat todella paljon iloa kauneudellaan.

Aika jatkaa

muita töitä. Olen ommellut innokkaasti viime aikoina ja menen jatkamaan. Tänä aamuna kavensin yksiä lökäpöksyjäni Pinterestin ohjeen mukaan sivuista ja nyt ne pysyvät jalassa ilman vyötä. Mukavaa. Miehen varpaaseen virkkasin toppelon, kun siihen tuli tarvetta. Mies kiittelee, kun toppelo pysyy paikoillaan ja sukkakin mahtuu jalkaan sen päälle.

Siunattua kesän jatkoa, arvoisa lukijani! Nautitaan valosta, lämmöstä ja sateesta!