07.06.2020 - Tuulinen sunnuntai

Parvekkeelle en viitsi yrittää. Tuulee ankarasti, ehkä 14m/s. Suljin ikkunatkin, kun humisee sen verran. Halusin laittaa kirkkoon kesäiset kuteet, kun pitkästä aikaa pääsimme sinne, mutta ei onnistunut. Kolotti koipea sen verran, että otin panadolin ja laitoin pitkikset. Säärystymiä en sentään kehdannut laittaa ja farkkujen alle ne eivät olisi sopineet.

Messua varten

olimme saaneet uudet ohjeet. Istuimme perhekunnittain tai erillään toisistamme kuitenkin. Vanhimmat seurakuntalaiset olivat jääneet vielä kotiin, mutta oli meitä kuitenkin vakioväki paikalla, yksi uusikin ihminen, joka sattui olemaan minulle tuttu taannoisilta vuosilta. Hän oli innostunut messustamme ja oli tulossa ensi pyhänäkin. Mekin menemme, yritämme päästä joka pyhä. Ja minulla on soittovuorokin jälleen ensi pyhänä. Ihan hyvä, sillä huomasin kyllä, että taidot olivat hiukan ruosteessa harjoituksen puutteen takia.

Ehtoolliselle menimme

sinnekin järjestyksessä pariskunnittain ja perheittäin vuorotellen, ehtoollissanat saimme yhdessä lopuksi. Kaikki sujui hienosti. Olipa ilo olla yhdessä pitkästä aikaa!

Oton saarnasta jäi mieleen se, että meidän ei tule katsoa ja tutkia hedelmiä, joita me oksina tuotamme Jumalalle. Sen sijaan meidän tulee pysyä Hänessä, juurtua ja kasvaa Häneen. Silloin me tuotamme hyvää hedelmää. Jumala odottaa oksien tuottavan hedelmää, sillä hän itse sanoo, että ellei niin tapahdu, oksa karsitaan pois. Usko ilman tekoja on kuollut. Jeesuksessa ollessamme me tuotamme hyvää hedelmää, niin ei voi olla tapahtumatta. Tulee siis pysyä Jeesuksessa eikä odottaa itsemme tuottavan mitään, sillä ilman Häntä me emme voi tehdä mitään hyvää.

Jopa se, että joku tekee valtavan suuren lahjoituksen ja saa aikaan inhimillisin silmin katsoen paljon hyvää, on syntiä ellei se ole uskossa tehty. Usko on siis keskeinen asia suhteessa Jumalaan. Älköön kukaan meistä luulko omin voimin ja omin ansioin tekevämme hyviä asioita, sillä kaikki hyvä tulee valkeuksien Isältä, Jumalalta. Ihmiset voivat meitä kyllä kiitellä ihmissilmin tehdyistä hyvistä teoista, mutta Jumala odottaa meiltä enemmän. Meidän tulee uskoa ja luottaa Häneen ja odottaa yksin Häneltä kaikkea hyvää.

Minulla olisi

yksi rukouspyyntö sinulle, arvoisa lukijani. Sain kehotuksen kirjoittaa uuden kirjan, ja nyt mietin sitä. Tarvitsen rukousta. En ryhdy mihinkään, ellen ole varma, että se on Jumalan johdatusta. Jos saat asian sydämellesi, niin kiitos jos muistat Jumalan edessä tätä asiaa!

Tänään pidämme

lepopäivän sanan mukaisesti. Käymme iltasella varmaan kävelemässä, mutta kovan tuulen takia en käy uimassa tänään. Eilen sen sijaan olin Hietasaaressa, ja yksin sain uiskennella. Oli aika vilpoista. Itse asiassa minulla oli vain hihaton paita, kun lähdimme kävelemään, ja heti ulkona huomasin, että se oli virhe. Mutta laiskuuttani en viitsinyt hakea takkia. Hietasaareen päästyämme halusin joka tapauksessa uida. Mies keräsi keruukepillään roskia sen ajan, kun minä pulikoin. Muutamia tölkkejäkin löysimme. Uiminen on kyllä hauskaa, ja veri kiertää sen jälkeen. Toivon, että saan jatketuksi uimista pitkälle syksyyn, sillä viime talven olin aika viluinen ja uskon sillä olevan yhteyttä uimisen puutteeseen. En usko, että enää menen avantouimareihin mukaan. Kokopäivätyö vie voimia ja mielenkiintoiset harrastukset samoin, eikä avanto mahdu enää mukaan, kun miehen kanssakin tahdon viettää aikaa, eikä häntä saa mereen, ellei heitä. En viitsi heittää, niin mukava mies!

Eilen lapsenlapsista

yksi oli meillä. Kävimme puistossa ja hän sai näyttää temppujaan meille. Leivoimme yhdessä pitsaa. Jälleen sain huomautuksen ruoka suussa puhumisesta. Voi, minua! Ompelin tyttösen kissalle mekon ja sandaalit. Luin kirjaa, nukuimme yhdessä päiväunet. Mies nukkui parvekkeella sen ajan. Lapsenlapset ovat erityislahjaa, bonusta, suuri ilo. Ja on ihanaa, että tämäkin tyttönen haluaa tulla meille välillä hoitoon ja huuteli mennessään, että nähdään taas!

Huominen jännittää

minua jonkin verran. Olemme lähdössä Keski-Suomeen, menemme miehen asunnolle, josta tuomme mukanamme radioamatööritavaraa miehen tallille. Hän on myymässä radioita pois ja on myynytkin jo useamman. Imuroimme auton viikolla ja otimme penkkejä pois, niin että tavaraa mahtuu paremmin. Kävimme ostamassa lisää laatikoita. Vieressäni on lista, johon kirjoitan, mitä otamme mukaan matkalle. Makuupussi, uikkarit, eväitä... Ehkä tapaan jonkun ystäväni sillä reissulla. Jos en, niin hiippailen kaupungilla sillä aikaa, kun miehellä on omat työnsä tavaroiden suhteen. Jos on kaunis sää, voin viettää aikaa puistossa tai jossain lukemalla ja evästelemällä. Saa nähdä. Ehkä kirppareita on jo auki koronan jälkeen.

Hulavannetta

olen käytellyt riittävästi. Tavoitteeni on, että 15 min/pv heiluttelisin sitä, ja se on noin 7,5h/kk. Tähän mennessä olen pysynyt tavoitteessani, vaikka en joka päivä pyöritäkään. Puoli tuntia vaille 40 tuntia tänä vuonna. Kuuntelen samalla äänikirjaa tai katson ohjelmaa.

Tätä nykyä käytän korvakuulokkeita, jotka ovat vastamelukuulokkeet. Mies osti ne minulle. Jos ulkopuoliset äänet häiritsevät liikaa, voin laittaa kuulokkeet korville. Niillä voin myös puhua puhelimessa, en ole tosin kokeillut, mutta kirjaa olen kuunnellut. Mielenkiintoista, jos voin hyödyntää niitä syksyllä töissä hetkinä, jolloin hälinä on pahimmillaan. Yleensä siis pukemistilanteet. Minun olisi kuultava tarpeelliset äänet, mutta ei melua. Saa nähdä, miten ne toimivat siinä tilanteessa.

Nyt on aika

sanoa hei taas hetkeksi, arvoisa lukijani! Herra siunatkoon sinua tänään ja joka päivä!