03.06.2020 - Keskellä viikkoa

Koska olen lomalla, kirjoitan jopa arkiaamuna. Pitää saada tyhjennetyksi ajatusten paljoutta sanoiksi ilmoille. Hyvää kesää vielä kaikille, kesäinen sää koronarajoitusten purkamisen myötä on ajanut ihmiset rannoille ja nurmikoille nauttimaan lämmöstä ja valosta pimeän talven jälkeen.

Makoilen

parvekkeella, viltti jalkojen päällä, sillä kello on vasta seitsemän päälle ja parvekkeemme on pohjoisen puolella, joten täällä on viileää. Parveke on kyllä mainio keksintö. Lisähuone, oma pieni pesä. Voimme laittaa kaihtimet alas ja täällä voisi vaikka nukkua, jos haluaisi. Olen tuonut muutaman anopinkielen ja jonkun muunkin kukkasen tänne valohoitoon.

Lomani on alkanut

mitä lystimmin. Maanantaina kokosimme tavarat ja lähdimme Kronvikin rannalle. Siellä on paitsi matala uimaranta, myös laituri etempänä niemen syrjässä ja sitäkin kauempana pieni koivikko. Keskellä menee ajotie ja sen toisella puolella on joitakin veneitä. Niemi toimii pienenä aallonmurtajana.

Kävin uimassa ensitöikseni, mikä olikin hyvä, sillä hetken päästä alkoi keskenkasvuista väkeä lapata uimaan ja rannalle. Me olimme omissa oloissamme. Pystytimme minulle riippumaton koivikkoon, mies istui missä milloinkin tai kuljeskeli ympäriinsä. Katselin pilviä, merta ja koivun latvoja. Tuntui mukavalta. Joimme kahvia ja söimme savukalaa evääksi sekä voileipiä tietysti. Kuuntelin äänikirjaa, miehellä oli läppäri mukana. Oli leppoisaa ja rauhallista.

Illalla kävelimme

Hietasaareen. Samalla keräilimme tölkkejä, jos niitä näkyi. Miehenkin olen saanut mukaan tölkkitouhuun. Hän jopa kalastelee niitä merestä minun mielikseni. Hauska harrastus. Samalla teen tilastoa ja leikillisesti aiomme mennä Uumajaan tölkkirahoilla. Tänä kesänä sinne ei kai mennä koronallisista syistä. Mitenhän olisi Jannen saluuna? Ainakaan vielä sinnekään ei kulje laivaa. No, ehkä voimme vuokrata muoviveneen. Tai sitten käytämme rahat muuhun. Mielikuvitteleminenkin on mukavaa.

Tiistaiaamu oli toisenlainen.

Mies lähti hampaanpoistoon, minä uimaan. Matkalla soitin äidille ja juttelimme, kunnes tulin rannalle. Siellä ei ollut vielä ketään. Rauhassa vaihdoin uikkarit pukukopissa ja kävin uimassa. Vesi tuntuu AINA ensin kylmältä, mutta marssin muina miehinä veteen enkä välitä siitä, miltä se tuntuu. Uin niin kauan, että alan hengästyä (siihen ei mene kovin kauan) ja sen jälkeen vesi ei olekaan enää kylmää. Jälkeen päin olo on, totta kai, mitä mahtavin!

Kotona laitoin

ciabatta-taikinan tekeille. Kovin kauan en malta olla leipomatta, kun on niin paljon hauskaa, mitä voisi kokeilla. Jos jokin epäonnistuu, tekee mieli tehdä heti perään sama uudestaan, että saan onnistumaan. Leivissä on kyllä valinnanvaraa kokeilla jatkuvasti jotain uuttakin. Juurta jäi, joten lättytaikina tekeytymään jääkaappiin.

Illalla keskipojan perhe tuli pihakahville. Unohdin lätyt sisälle. Mies lähti hakemaan tuolia, soitin perään, tuo lätyt. Kun hän palasi, huomasin, että kermavaahtokin on vielä jääkaapissa. Nyt jouduin itse hakemaan, mies ei jaksanut enää rampata. Mukava meidän oli istuksia auringossa, juoda kahvia ja syödä lättyjä. Saarukka hyppeli kiveltä, kun sai lätyt syödyksi, ja hänen hyppelyään tietysti seurasimme. Tuuli oli raitis, mutta auringossa tarkenimme hyvin.

Tänään

olen paistanut ciabatat. Kohta lähden uimaan ja samalla teen pienoisen lenkin. Mies vielä varoo leikattua hammastaan, joten hän saa jäädä keittämään hernekeittoa. Hän teki viimeksi niin maukasta, että hän saa jatkossakin toimia sen keittäjänä. Muutoin päivän ohjelma on vielä auki.

Kesällä on hauskaa

ommella jotain omia juttuja. Penaalit ja kissat Romanian paketteihin olenkin jo melkein ommellut, joten nyt on luovan ompelun aika. Yhden mekon olen tehnyt, eilen syntyi punainen hame. Se on toiminut isona tyynyliinana aiemmin jollakin, ostin sen eurolla kirpparilta joskus ja nyt siitä tulee minulle hame. Valkoinen pitsi on jo helmassa, vielä on tasku ompelematta. Mekkokankaasta syntyy myös pusero. Työ etenee sitä uraa, mitä tekemäni virheet vaativat. Esimerkiksi puseroon tulee solmittava helma, jonka ajattelin eteen. Aamulla huomasin, että olen ommellut kaistaleen etupuolelle takaosan sijaan, joten solmu tulisikin taakse!. Voi olla, että saan solminnan kuitenkin eteen, mutta kenties se onkin parempi takana. Totta tosiaan: lopuksi vasta näen, mitä tuli tehdyksi!

Mekkoonkin tuli kivat kaistaleet olkapäille syystä että leikkasin pääntien liian leveäksi. Kainaloiden alle laitoin napit ja nauhat, joilla kavennan mekkoa. Tällainen luova puuhastelu on tosi terapeuttista. Ja lopuksi voin vetaista tekeleen päälleni!

Tällä viikolla

olemme kotosalla, mutta ensi viikolla kenties jo lähdemme etemmäs. Siitäkin olen iloinen, että asumme uudessa paikassa, kummallekin uudessa. On tarpeen saada uusia, hyviä muistoja.

Aamulla luin Raamattua, Jesajassa olen menossa. Yhdessä luemme iltaisin nykyään Pietarin kirjeitä. Luvun tai kaksi illassa ennen kuin rukoilemme. Yhteinen usko ja rukous yhdistävät, ne ovat kestävä pohja ja perustus yhteiseen elämään, saati jokaisen omaan elämään. Mieleeni nousee Jesajasta, vai oliko se Jeremiassa:

Älä sano: minä olen nuori, vaan mene, minne minä sinut lähetän.

Enää minun ei tarvitse huokailla nuoruuttani, se on mennyt, mutta voin muistella rikasta elämääni ja elää tätäkin hetkeä onnellisena ja Jumalan käden suojassa kuten tähänkin asti. Ja edelleen saan mennä, minne Herra minut lähettää. Elämä on mielenkiintoista, olkoon se sitten raskasta tai vähemmän raskasta.

Mies on oppimiskykyinen,

ja paljon hän on joutunutkin kanssani opettelemaan. Säikähdän usein, kun hän hiipii äänettömästi huoneeseen. Nyttemmin hän tömistelee paikalle niin että varmasti kuulen. Saamme hyvät naurut! Huumori auttaa monessa, sitä on syytä viljellä - sekin on yksi Jumalamme hyvistä lahjoista!

Siunattua päivää, arvoisa lukijani!

jk. Laitan uusia kuvia kakkosblogiin! Tänne entisiä...