30.05.2020 - Kesä alkoi!

Työvuosi on takana, kesäloma edessä. Tosin olen kaksi kuukautta työttömänä, sitten työni jatkuu vakisopimuksella niin kauan kuin pääsen eläkkeelle tai jaksan työtä tehdä. Olen kiitollinen, tyytyväinen, onnellinen!

Tänä aamuna

heräsin viiden maissa, kävin nostelemassa ruisreissarit kohoamaan pariksi tunniksi. Sain onneksi nukutuksi vielä tunteroisen. Pää oli kipeä, panadolia. Loma tulee tarpeeseen, vaikka minua vähän jännittääkin. Haluan niin kovasti osata käyttää aikani oikein. En hötkyillä kamalasti, en ryntäillä ympäriinsä, vaan levätä, kerätä voimia, tehdä asioita, jotka tuovat iloa ja antavat voimia. Mieheni on onneksi hyvä opettaja tällaiseen.

Makailen parvekkeella,

täällä on sopivan vilpoista, alle 20 astetta. Silmänilona kauniita kukkasia. Sain lasten vanhemmilta daalian, jonka istutin isompaan purkkiin eilen. Tuollaiset kukan istuttamiset ovat nostalgista puuhaa minulle. Ne rentouttavat, vaikka eivät ole suorastaan hauskaa. Multaa leviää vähän sinne tänne, mutta sen jälkeen imuroin parvekkeen. Sanomalehti minulla on toki alla, mutta mullalla on taipumusta etsiytyä muuallekin kuin lehden päälle. Istutin myös äitienpäiväruusun isompaan, lisäsin multaa.

Eilen villiinnyin

tekemään leipiä läjäpäin. Kirjoitan niistä toisessa blogissa. Tänään paistoin kolme päivää jääkaapissa lepäilleet leipäset ja ne reissarit. Kohta maistamme niitä. Mies istuu näköetäisyydellä olohuoneen puolella omalla koneellaan. Voimme keskustella, kun parvekkeen ovi on auki. Pääni on väsynyt, on suloista makoilla omalla laverillani, jonka serkun mies teki minulle piirustusteni mukaan. Arin sairastaessa ja itseni väsyessä opin syömään ja juomaan makuullani. Mies istuu tuolissa ja minä löhöilen, kun juomme kahvia tai syömme täällä parvekkeella.

Olohuoneessa majailee

riippumatto telineineen. Viemme sen autoon ja siellä se saa matkustella kanssamme kesän aikana. Tänäkin aamuna olen siinä makoillut, kun luin Raamattua. Se on hyvin rentouttava kapistus, suosittelen! Toista jalkaa voi pitää lattialla ja antaa itselleen vauhtia. Kai se on paluuta kehdossa lepäilyaikaan tai sitten suorastaan äidin kohdussa keinumiseen, en tiedä. En tosin ole tietääkseni kehdossa lepäillyt, mutta nythän voin ottaa takaisin sen puutteen, jos niin olisi päässyt käymään!

Olen miettinyt vähän taas velkomista,

tarkoitan sitä, että me vaadimme, odotamme ja toivomme toisilta ihmisiltä jotain, mitä he eivät ole kykeneviä antamaan. Petymme ihmisiin. Minä tosin en ole tällä hetkellä pettynyt kehenkään, mutta minuun moni on joutunut pettymään. En jaksa pitää yhteyksiä niin paljon kuin tahtoisin. Enkä suostu enää toteuttamaan toisten toiveita ja odotuksia omien voimieni kustannuksella. Yritän kuunnella, mitä jaksan, mitä en.

Jumala on uskollinen,

hän on lopulta ainut turvamme. Sitä paitsi on epärehellistä itseä ja toisia kohtaan tehdä asioita, joita ei halua tai jaksa. Olisi kurja tietää, jos joku sanoo, että joo, tule vaan kylään, mutta ajattelee sisimmässään, että voi ei, en millään jaksaisi! On parempi sanoa, että nyt ei ole voimia tai kykyä ottaa vastaan. Eipä silti, joskus on tarpeen mennä mukavuusalueen ulkopuolelle ja tehdä asioita, joita ei viitsisi, jaksaisi eikä huvittaisi. Esimerkiksi uloslähtö on itselleni monesti sellainen, etten viitsisi mitenkään. Mutta aina on tullut hyvä olo ja mieli, kun olen vaan lähtenyt. Mutta ulosmeno on tietysti eri asia; siinä saa vaan tankata itselleen hyvinvointia, ei tarvitse antaa itsestään muuta kuin kaloreita kulutettavaksi. Ihmisten kohtaaminen voi olla haastavaa ja kuluttavaa eikä siihen tosiaankaan ole aina voimia.

Tälle päivälle

meillä ei ole vielä mitään suunnitelmia. Paitsi klo 18 menemme ulos laulamaan Suvivirttä yhdessä talon asukkaiden kanssa! Siitä on oikein ilmoitus ulko-oven vieressä. Mahdatko sinä, hyvä lukijani, tehdä samoin siellä missä olet? Sellaiseen on kansalaisia kehotettu tänä korona-aikana, vaikka rajoituksia aletaankin vähitellen purkaa.

On aika

alkaa etsimään kuvia kuvastosta, uusia en tänne kykene edelleenkään laittamaan. Mutta varmaan yli 14 vuoden ajalta löytyy mukavia kuvia katseltavaksi tässäkin hetkessä. Toivotan iloista, kesäistä mieltä, arvoisa lukijani, sekä turvallista, koronatonta kesää sinulle ja meille kaikille!

Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. -KV 2:12