23.05.2020 - Keväinen aamu parvekkeella

Viimeksi taisin kirjoittaa verkkokiikusta vai verkkomattoko se lienee. Siinä olen viettänyt joka päivä jokusen tovin. Harjoittelen rentoutumista ja lepäilyä, joka on minulle vaikeaa. Valmistaudun kesään ja samalla syksyyn. En osaa vieläkään jakaa voimiani oikein vaan väsytän itseni jatkuvasti.

Nyt siis makailen

leposohvallani parvekkeella. Ompelin pari päivää sitten leposohvan patjaan päällisen. Se on oranssin, keltaisen, punaisen ja valkoisen raitainen. Samasta kankaasta sain vielä tyynynpäällisen. Patjansuojuksen ulkoreunaan ja tyynyliinaan ompelin oranssinväriset pitsit. Ne ovat peruja tädiltäni noin 50 vuoden takaa, arviolta. Kelpo pitsejä edelleen. Täti oli töissä ompelutehtaassa ja toi sieltä toisinaan kaikenlaista kivaa, mitä äidin kanssa sitten saimme hankkia itsellemme edullisesti vai liekö ilmaiseksi, en muista. Niistäkin ajoista on hyvät muistot.

Kello on seitsemän aamulla,

joten olen ehtinyt jo kaikenlaista. Nukahdin vasta yhdentoista maissa. Sitä ennen kävin ottamassa panadolia kipuihini. Kerron kohta, mistä ne juontuivat. Aamulla heräsin viideltä, mutta sinnittelin kuuteen ennen kuin nousin ylös. Tein jämäjuuresta perunarieskataikinaa. Sitä tuli paljon enemmän kuin oli tarkoitus. Muusijauhe petti arviointikykyni. Ensimmäiset rieskat ovat uunissa. Pyykkikone laulelee, pesee villatakkejani, joita toin töistä. Yksi joukossa on ohut villatakki, jota pidän öisin, siis kotona, en töissä - käsivarsia pakottaa muuten. Sen hihansuissa oli kuivunutta taikinaa. Hmmh.

Parvekkeen näkymä

on rentouttava. Kaksi murattia levittelee oksiaan koreissa. Toinen riippuu katossa olevasta korista, toinen on korissa miehen tekemässä telineessä. Äitienpäiväruusu nuputtelee pöydällä, oregano seinällä korissa. Siitä olen leikannut yhdet versot ja kuivattanut ja toivon sen tekevän lisää maustetta pitsaa varten. Parvekkeen lasin takaa näkyy hiirenkorvalla oleva koivu ja kaksi isoa kuusta sekä naapuritalon parvekkeita viistosti edessä. Pari orvokkia olen ostanut tänne parvekkeelle myös, ne ilahduttavat sinisillä ja punaisilla kukkasillaan.

Jätin miehelle

vastuullisen työn paistaa toiset pellilliset perunarieskoja. Ensimmäisestä satsista maistoin yhden, kyllä se hyvää oli. Kehdannee viedä naapureillekin maistiaisiksi. Olen iloinen, että hapanjuurileipomukseni ovat alkaneet onnistua, alkaa tulla näppituntumaa. Pullaa en edelleenkään ole leiponut, yritän pitää jonkinlaisista linjoista kiinni, vaikka leipä minulle on aina ollut se mieluisampi naposteltava kuin jokin makea.

Niistä kivuista -

eilen töissä innostuin liikaa. Se on paha taipumukseni, höyrähtää liialliseen toimintaan. Töissä juoksin kilpaa eikä se kisa päättynyt minun voittooni. Nelivuotiasta pikkuruista haettiin kotiin. Päätin saada hänet viemään pyörän varastoon ja ehdotin kilpailua. Hän pyörällä ja minä NUKENRATTAILLA. Juoksin kuin vimmattu, mutta kun voitto näytti epävarmalta, nostin lopulta rattaat ilmaan kunnes loppusuoralla täräytin ne maahan. Se oli selvästi virhe. Juoksin nopeammin kuin rattaan pyörät pyörivät, joten tein komean ukemin (=judossa kaatuminen on ukemi, harrastin lajia 40 v sitten...) Sekoilin rattaiden kanssa asfaltilla kerta kaikkiaan. Seurauksena ruhje vasempaan kämmenselkään, mustelmia vasempaan reiteen ja käsivarsiin kipuja, joiden alkuperä voi olla muuallakin kuin kaatumisessa. Että sellainen kilpajuoksu. Olisinpa edes voittanut, mutta ei. Lapsukainen sentään oli onnellinen. Rattaat kai säilyivät ehjänä, en muistanut tarkistaa.

Välillä hörpiskelen

kahvia, ettei tule nestehukkaa. Kolmas kupillinen menossa, ehkä liioittelua jo. Viikonloppu edessä, aurinkoinen aamu. Jonnekin suuntaamme kai autolla tänään. Ehkä Sundomiin Öjbergille, rappusia kävelemään ja vähän maastossa maleksimaan. Kronvikin rannasta tykkään kovasti, on käyty siellä jo pari kertaa. Pieni niemennokka, joitakin veneitä, uimalaituri odottaa paikalleen asettamistaan. Pieni koivikko, jonne voinee pystyttää riippumaton, jahka sää vielä lämpenee. Tölkkejä voi bongailla, roskia kerätä, jos huvittaa.

Eilen tytär

pyöräili Tiutaun kanssa pihassamme. Olimme keinulla ja liukumäessä, vaihdoimme vähän kuulumisia. Minä sain myöhäisen äitienpäivälahjan ja tytär leipää. Mukava nähdä noita lapsenlapsiakin välillä. Muutoinhan olen päivät samanikäisten kanssa töissä. Kesällä toivon saavani viettää aikaa näiden omieni kanssa enemmän. Nyt ei ole paukkuja eikä koronan takia ole voinutkaan tavata. Viisi päivää töitä enää, sitten uudet kuviot, kunnes elokuussa taas töihin, jos Jumala suo.

On aika

rukoilla miehen kanssa aamurukous ja jatkaa päivää. Huomenna olemme mukana Seinäjoelta tulevassa nettijumalanpalveluksessa, joka näkyy youtuben kautta - kuten olemme olleet joka sunnuntai koronan aikana. 7.6. - jos Jumala suo, pääsemme messuun pitkästä aikaa. Sitä me ilolla odotamme.

Edelleen jaan vain aiemmin julkaisemiani kuvia tässä sivustolla, kun en kykene uusia laittamaan, mutta kakkosblogissa julkaisen jotain muutakin, mutta lähinnä leipomiskuvia. Siunattua päivää ja kevään korvaa, jos niin voi sanoa, arvoisa lukijani!

Minun sieluni ylistää Herraa!

jk. Huomenna käymme Arin haudalla, mies ehdotti sitä, kun kerroin, että silloin tulee 4 v hänen kuolemastaan. Minulla on Aria ikävä... odotan jälleennäkemistä niin tyytyväinen kuin olenkin elämääni tänä päivänä.