25.03.2020 - Jumalan rauhaa!

Tänään minulla oli etukäteen sovittu vapaapäivä. Teki hyvää. Sain rauhassa pitää migreenipäivää... En tiedä, mistä se migreeni aina tulee.

Kävimme kävelemässä

yhden maissa miehen kanssa, joka on toipunut flunssasta. Palautin kirjan kirjaston luukusta. Vähän olo oli väsähtänyt jo illallakin - kolmen maissa nappasin panadolin, kun päässä alkoi tuntua kipua, vasemmalla puolella. Torkahtelin muutaman tunnin. Mies toi kahvia välillä ja jatkoin torkkumistani ja lisäsin panadolia. Hieroin päätä ja hartioita sekä koneella että käsin. Myöhemmin kävin sauvakävelyllä ja menen huomenna sauvat paukkuen töihin, jos Herra suo ja me elämme.

Olinhan minä

aamulla ehtinyt vähän touhuta. Menin alas vastaan, kun tytär oli käynyt kaupassa ja toi meillekin perustarpeita ja vähän ekstraakin. Ihana tytär! Laitoin sämpylätaikinan nousemaan, ihan pienen vaan, ettei tarvitse leipää ostaa kaupasta niin paljon. Nyt täytyy miettiä ruokapuolta vähän tarkemmin, kun pyrimme välttämään kaupassa juoksentelua parhaamme mukaan.

Mitenkäs sinä,

arvoisa lukijani, onnistut tekemään kevätsiivouksen, niin että pääset onnistuneesti loppuunkin siivouksessa - sikäli kuin pääset? Minä aloitan joka kevät, mutta jossain on vikaa, kun into lopahtaa ennen kuin pääsen loppuun. Mistä pitäisi aloittaa? Kertokaa, jos tiedätte hedelmällisen tavan siivota!

Joka tapauksessa aloitin tänään. Pyyhin kaksi astiakaappia keittiössä. Arvelisin, että käyn keittiökaapit läpi. Pitäisikö tehdä lukujärjestys, kaappi/päivä, ettei tulisi liikaa yhdelle päivälle. Ikkunat on tarkoitus pestä sitten, kun ei tuule kuten tänään, Meillä on isot ikkunat, toisen pitää pitää kiinni, kun toinen pesee. Mies pitää siis kiinni ja minä pesen. Minulla on tarmoa, mutta ei kärsivällisyyttä. Miehellä on kärsivällisyyttä, mutta luulen, etten jaksaisi pidellä ikkunaa niiin kauan että hän ehtisi pestä sen...

Erityisen ihastunut

olen sellaiseen pölyhuiskuun, jota pitää pyöritellä kämmenten välissä, että se sähköistyy ja sen jälkeen se imaisee pölyt tuosta vaan. En tosin tarpeeksi usein innostu sitä heiluttamaan, mutta tänään tein sen. Lamput, vähän seiniäkin ja kaappien päällisiä. Parvekkeelta pudistelen ja harmitti vähän, kun tuuli niin kovasti, etten nähnyt, miten paljon pölyä lähti tuulen mukana.

Eilisiltana

tein vihkoja katsoin samalla Strömsö-sarjoja useammankin. Teen jonain päivänä sipuliruokaa, johon sain vinkin ohjelmasta. Helppo ja varmasti hyvää. Minulla pitää olla aina jotain pientä puuhastelua meneillään, se tuo piristystä. On keskeneräisiä romaaneja, usempikin. On sudokuja ja ristikoita. Kissantassuja on puoli korillista. Kissoja voin tehdä lisää vasta, kun saan vanua lisää. Kolme kiloa on hurahtanut talven selän taitteessa. Tassuihin ei mene paljon ja niitä on mukava olla jemmassa jatkoa varten.

Kutomista

en ole harrastanut yli vuoteen. Enkä ole varma, onko sitä edelleenkään terveellistä minun harrastaa. Kuitenkin päätin kokeille kutoa pienen kissan, vinkki Strömsöstä sekin. Laitan kuvan, jahka saan tehdyksi, ellei siitä tule susi kissan sijaan.

Hulavannetta pyörittelen aina kun ehdin ja on voimia. Päänsärkyisenä ja väsyneenä se ei inspiroi. Yleensä katson samalla Tanskalaista maajussia, siitä ohjelmasta pidän. Maalaiselämää ja vaihtelevaa puuhastelua maatilalla. Isä Brown on toinen katsomani ohjelma ja kolmas Kutsukaa hoitaja -sarja.

Uutisia seuraan

netistä, joskus katsomme miehen kanssa teeveestä tai kuuntelemme radiosta. Tietotulvaa pitää yrittää karsia, ettei ala ahdistaa maailman tilanne. Sen sijaan rukous ja Jumalan sanan lukeminen ja kuuleminen rohkaisevat, vaikka joidenkin mielestä sellainen on ajanhukkaa, kun on muutenkin tekemistä, mutta he erehtyvät pahan kerran. Mitä vaikeampaa ja kiireisempää on, sitä enemmän meidän tulisi rukoilla ja olla Jumalan edessä, että osaamme tehdä oikeita ja tarpeellisia asioita.

Minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, annat minun turvassa asua. - Psalmista 4

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!