21.03.2020 - Hämmentävä viikko takana

Pitkän tuntuinen viikko takana. Vielä viime sunnuntaina arvelin, että mahtaako ensi pyhänä olla messua, mutta mehän tiedämme, että nyt on kaikki sellainen peruttu, missä ihmiset kokoontuisivat yhteen enemmän kuin 10 ihmisen joukoissa. Ja yli 70-vuotiaiden on syytä pysytellä kotona, mikäli mahdollista.

Itse olin

töissä maanantain ja tiistain. Keskiviikkona minulla oli sovittu vapaapäivä ja olin lupautunut lomautumaan työstä, että muut voivat jatkaa. Suunnittelin jo itseni työllistämistä kotona, lukujärjestyksen tekoa, etten masennu sängyn pohjalle. Keskiviikon vietinkin iloisesti lenkkeillen, pajuja keräillen merenlahden rannoilta ja kransseja väsäten. Asennoiduin lomamoodiin.

Keskiviikkoiltana

meillä oli sovittu palaveri töissä ja asia vahvistettiin. Kun pääsin kotiin illemmalla, tulikin tieto, että tilanne muuttui ja minä menen töihin torstaina. Se tuntui minusta ihan hyvältä, sillä olenhan työhöni sitoutunut ja työorientoitunut muutenkin. Meitä on nyt puolet porukasta töissä ja lapsia vajaat puolet normaalista. Aika näyttää, sairastuuko meistä joku, lapset tai työntekijät. Sitten katsotaan taas tilanne uudelleen.

Vaikka maailma

on aikamoisen kaaoksessa, Jumalalta tämä ei ole salassa. Hän on sama tänään kuin oli eilenkin ja on sitä vielä huomennakin. Psalmi 91 on tälle ajalle erittäin ajankohtainen kuten kautta aikojen kriisitilanteissa. Jumalan sana kutsuu meitä turvautumaan häneen, joka yksin voi auttaa meitä. Toiset kokevat pelastuksen, jotkut paatuvat Sanaa kuullessaan.

Profetioitakin liikkuu,

kuten aina entistä tiuhemmin tällaisina aikoina. Erään sellaisen saatuani jäin miettimään, miksi se hämmensi minua. Tänä aamuna herätessäni ymmärsin syyn. Saatuani raamatullista opetusta viime vuosina ajatukseni ovat muuttuneet käsittämään paremmin Jumalan armoa meitä syntisiä kohtaan.

Profetiassa kerrottiin, että se on Herran palvelijalta tullut. Toisin sanoen siinä on auktoriteettia. Minuun sellainen on aina vedonnut, minut opetettiin tottelemaan auktoriteetteja. Profetian sisältö kehotti rukoilemaan tulimuuria itsemme ja perheemme ylle ja niin tuhooja menisi ohi kuten aikoinaan tapahtui, kun veren merkki pelasti Jumalan kansan tuhoojalta.

Vanhassa Testamentissa

elettiin lain alla. Jumala antoi lain ja sen mukaan oli tehtävä tai kävi huonosti. Sitten Jumala lähetti Jeesuksen, joka täytti lain, koska meistä ei ollut sitä täyttämään ja pitämään. Sen sijaan saimme kasteen, jossa meidän päällemme on puettu Kristuksen lahjavanhurskaus: hän ottaa meidän syntimme, me saamme hänen puhtautensa. Kun uskossa turvaudumme Jeesuksen sovitustyöhön, meillä on kaikki Jumalan lupaukset omanamme. Olemme täysin turvassa. Omat tekomme eivät lainkaan lisää ja paranna turvallisuuttamme, koska olemme jo turvassa Jeesuksen veren suojassa. Saamme suorastaan kätkeytyä hänen haavoihinsa ja saamme levon, koska kaikki on jo valmista, kuten ehtoolliselle kutsussa meille sanotaan.

Ehkä korona-viruksen pelossa

pitää rukoilla vähän parempaa suojaa? Ehkä tuhooja menee ohi kuten israelilaisten kohdalla, kun ovipielet olivat karitsan verellä sivellyt? Onko meidän ryhdistäydyttävä rukoilemaan oikein kunnolla? - Emme me tarvitse mitään omia tekojamme, eikä Jumalakaan odota niitä meiltä; emme mitään tulimuureja, sillä Jeesuksessa meillä on tarpeellinen suoja. Voimmeko siis varjeltua koronalta? Voimme käyttää toki omaa järkeämme, kuunnella viranomaisten neuvoja ja tehdä sen, mikä inhimillisesti on mahdollista. Meidän tulee rukoilla viisautta ja pyytää kaikkea muutakin, mitä tarvitsemme. Kuitenkaan meidän ei tarvitse pelätä, mutta ei myöskään kuvitella, että me emme voi sairastua, Me saatamme sairastua ja jopa kuolla. Niin käy joka tapauksessa ennen pitkää. Kristitty ei ole suojassa sairauksilta, mutta hän on siitä huolimatta täysin turvassa Kristuksen verihaavoissa koko ajan. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta?:

Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on:

"Sinun tähtesi meitä surmataan

kaiken päivää;

meitä pidetään teuraslampaina".

Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Mies on

flunssaillut viikon verran, mutta alkanee vähitellen toipua. Ainakin hän nyt häärii radiolaitteen kimpussa sitä korjaillen. Pian alkaa kahvinpapujen jauhaminen ja sitten juomme iltapäiväkahvit. Minä kävin aamulenkillä, kenties menen vielä uudestaan myöhemmin. Huomenna kuuntelemme jumalanpalveluksen netistä, niin outoa kuin onkin, ettemme voi lähteä messuun. Olemme kuunnelleet muutenkin saarnoja netistä ja pitäneet enemmän rukoushetkiä yhdessä, koska siihen on tarvetta.

Jumalan siunausta sinulle, arvoisa lukijani! Herra olkoon meidän kaikkien kanssa!