08.02.2020 - 40 minuuttia viikossa

Noin paljon päivä pitenee viikossa, nelisenkymmentä minuuttia. Se on valtava harppaus kesää kohti, ja luulen, että muutkin kuin minä ovat siitä iloissaan.

Nyt juuri

olen uupunut. Viikko töissä oli aika hektinen. Minulle sopisi nelipäiväinen viikko tai lyhennetty työaika, mutta se on vaikea toteuttaa työssäni. Voin kuitenkin järjestää itselleni vapaapäiviä, kun saan sijaisen ja sellaisia on onneksi saatavilla. -Nukuin 9 tuntia, mutta olen edelleen väsynyt ja lojun sängyssä kirjoittamassa.

Onneksi oikea käteni

ei ole kipeytynyt lisää eikä ole oikeastaan ollenkaan kipeä nyt juuri. Pelkäsin, että siihen tulee samanlainen jännetuppitulehdus kuin oli toisessa kädessä syksyllä. Toki se on vieläkin mahdollista, joten yritän varoa sikäli kuin ymmärrän ja osaan.

Olemme lukeneet

edelleen Sepon kanssa yhdessä Raamattua. Eilen tosin vain Seppo luki, minä kuuntelin. Yhdessä lukemista suosittelen todella. Itse luin aikonaan nuorimman poikani kanssa paljon sitä yhdessä iltaisin, kun asuimme kahden ennen hänen armeijaan menoaan ja kotoa muuttoaan. Yhdessä lukeminen yhdistää.

Menneellä viikolla

silmiini osui erityisesti tämä kohta:

Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. - Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän. laskeutui polvilleen ja rukoili sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun". Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. -Luuk 22:40-

Juuri noinhan minäkin rukoilin, vaikka minun taakkani oli aivan toista luokkaa kuin Jeesuksen, joka kantoi sekä minun, sinun, että koko maailman synnit harteillaan. Pyysin, että Jumala parantaisi Arin tai ottaisi pois. Tai jos tilanne vielä jatkuu, hän antaisi lisää voimaa, että jaksan kestää. Ja minusta tuntuu, että minulle ilmestyi enkeli, joka vahvisti minua. En tosin nähnyt häntä, mutta koska kestin loppuun asti, niin täytyi olla. Itsessäni en olisi kestänyt. Tiedän sen aivan varmasti, niin loppuun minun voimani kuluivat.

Keittiöstä kuuluu

muuten lupaavaa vatkaamisen ääntä. Mies siellä laittaa ruokaa ihan vapaaehtoisesti. Yleensä minä laitan mielelläni, mutta tänään tuntuu hyvältä, että hän tekee. Eilen keitimme kuoriperunoita, porkkanoita ja lantunpaloja. Tänään niistä kehkeytyy jokin pyttipannun tapainen. Tällaista ruokaa teemme aika usein. Eilen paistoin lisukkeeksi pakasteesta lähes rasvattomia kalafileitä, joiden rasvapitoisuus lisääntyi, kun lotrasin sekaan Koskenlaskijaa. Siitä tuli makoisaa. Itse silppuan aina raakaa sipulia pöperöni sekaan, mies ei sen päälle ymmärrä.

Uimahallissa

kävin viikolla myös ja uin kilometrin kuten parina aiempana kertanakin. Ja olin ylen poikki sen jälkeen, vaikkakin tyytyväinen. Ehkä minun on vähennettävä uimamatkaa, katsotaan saanko itseni suostumaan. Joka tapauksessa en käy joka viikko, koska en vaan jaksa. Tarvitsen lepoa enemmän kuin ennen. Ja saan kyllä töissäkin liikuntaa, kun käymme melkein joka päivä kilometrin päässä olevassa kaupungin puistossa katraamme kanssa ja vedän heitä reissuköydestä. Naperot ovat kyllä sangen reippaita kävelijöitä ja ihastuttavat ohikulkijoita.

Ensi perjantaina

minulla on vapaapäivä. Jos olen kunnossa, teemme muutaman ystävän kanssa jälleen vihkoja ja kahvittelemme yhdessä. Kissoja on kertynyt ensi syksyn Joulun Lapsi -paketteja varten jo monta kymmentä. Ja eilen pakkasin läjän penaaleja valmiiksi - löysin niitä tarjouksesta kaupasta, joka pitää muuton takia loppuunmyyntiä. Itse asiassa olen vaaninut niiden tarjoukseen tuloa jo monta viikkoa, ja eilen vaaniminen palkittiin!

Iloista viikonloppua, arvoisa lukijani - nautitaan vaalenevista päivistä ja kiitetään hyvää Jumalaa, joka pitää meistä huolen niin totta kuin tämä maailmamme onkin vaivan paikka: edessä onneksi siintelee luvattu maa, jossa kaikki on täydellisen onnellista!