Kategoriat: Ajankohtaista
Kirjoitan muutaman
sanasen, vaikka en aikonut. Yritän levätä mukamas, mutta samalla toki voin kirjoittaa, kun kerran makailen. Johan me rehkimmekin äsken. Tuo mies on siitä niin kovin mukava, että hän ei näytä hapanta naamaa milloinkaan. Samaa ei voi sanoa itsestäni, ikävä kyllä. Tosin happamuuteni häviää aika pian, sillä mies osaa käsitellä minua oikein. Lopulta minua alkaa naurattaa.
Kirjoitin eilen pitkät rämpsyt, mutta teksti hävisi. Suututti kunnolla. Kirjoitin sitten pari sanaa kakkosblogiin ja laitoin muutaman kuvan.
Olen ollut
tänään väsynyt, vaikka nukuin pitkän yön. On sellainen tunne, että en ole ihan kunnossa. Pääkin oli kunnolla kipeä, kiskaisin pari panadolia ja vähitellen päänsärky on lievittynyt. Kävimme kävellen kaupassa, reilut kolme kilometriä yhteensä. Yhtään enempää en olisi jaksanut. Tarkoitukseni on soittaa terveyskeskukseen ja pyytää verikokeita tai jotain tutkimusta. Ehkä jokin tulehdus kytee, sillä nämä taudit tuntuvat olevan nyt sitkeitä ja minä kyllä osaan räkätauteja sairastaa perin pohjin.
Kyllähän
näin kotosalla pärjää, vaikka ei olisi ihan kunnossa, mutta töissä en jaksa, ja huomenna pitäisi olla iskussa. Tiedän, että kevät hurahtaa nopeasti, kun pääsemme alkuun, mutta aina on kynnys, kun on vähän aikaa lomalla. Niinhän se on viikonlopunkin jälkeen. Maanantai on hankalin päivä ennen kuin käynnistyy levon jälkeen.
Niin se meidän äskeinen
rehkiminen oli sitä, kun siirsimme kirjahyllyn olohuoneessa eri paikkaan. Ehdotus oli tietysti minun. Samalla oli imuroitava nurkat ja mies kävi puistelemassa mattoja. Vähennettiin pari mattoa pois, jätettiin vain kaksi lyhyehköä, on helpompi siivota ja vaihtelu virkistää.
Jouluvalot keräsimme myös pois tänään ja veimme kellariin. Kynttilöitä palaa vielä täällä makuuhuoneessa, jossa löhöän. Nyt voimme sitten vain iloita kevään tulosta, ja sehän on ihan nurkan takana. Sitä ennen kunnon pakkanen tekisi hyvää, että voisi hyvällä mielellä odottaa sitä kevättä.
Odottaminen
on koko elämän mittainen projekti. Ensin odotamme, että kasvamme aina vaan isommiksi saavuttaaksemme jotain etuja. Odotamme parantumista, lasten syntymistä, kasvua ja lopulta eläkeikää. Vuodenajat ovat myös vaihteleva odottamisen kohde.
Eniten me saamme odottaa Herraamme. Siihen Raamattukin meitä kehottaa:
Odota Herraa. Vahva olkoon sydämesi. Odota Herraa.
Näin sanotaan useassa kohdassa. Odottaminen on lopulta sitä parasta: itse joulu menee nopeasti, mutta sen odotus on ihanaa. Samoin kesä on lopulta kuuma/kylmä/sateinen ja ties mitä, mutta sen odottaminen on kovin suloista! Herran odottaminen palkitsee: hän auttaa ajallaan ja tavallaan. Odotus palkitaan. Viimeistään taivaassa näemme, että odotuksemme ei ole ollut turha. Sillä on oma merkityksensä kasvussamme.
Olen tykästynyt
probiootteihin. Ostin jälleen 3l pönikän suomalaisista juureksista tehtyä juomaa. Se haisee ja maistuu AIV:lle, vaikka sitä en olekaan maistanut. En maistele kyllä tätä juomaakaan, mutta tiedän sen olevan hyväksi suoliston bakteerikannalle. Sen takia teen kefiriäkin, jonka siementä sain melkein naapurista, kun somessa sitä kyselin. Netistä löytyy tietoa, mitä on kefiiri ja miten sitä tehdään. Pidän sen mausta. Mies ei ole edes maistanut. Hän maistoi kaupasta ostamaame kefiiriä ja se riitti hänelle.
Minulle on ihan sama,
miltä jokin maistuu, jos tiedän sen olevan terveellistä. Ja juoma tuntuu mahassa hyvälle enkä pidä sen makuakaan pahana. Koska olen surkea laihduttaja ja syön ihan liikaa, vaikka liikunkin aika lailla, yritän sentään syödä mahdollisimman paljon terveellistä ruokaa, etten pystyisi ahtamaan niin kauheasti epäterveellistä. Huokaus.
Ehkä siirryn
taas keittiöosastolle ahtamaan jotain hetken kuluttua. Sitä ennen luen vielä hetken kännykältä e-kirjaa. Aivan oikein: olen oppinut tilaamaan elisakirjasta luettavaa ja kuunneltavaa! Nyt on meneillään ILMAINEN Anna-kirjan kolmas osa. Pari ensimmäistä osaa minulla on kuuntelukirjana, pari seuraavaa luettavana. Turvallista, hauskaa ja helppoa luettavaa. Olen ostanut kyllä maksullisiakin kirjoja, luettavaa ja kuunneltavaa. Saan myös kirjavinkkejä ja aion kysellä kirjastosta, kun käynen siellä huomenissa.
Hyvää siunattua ja turvallista arjen aloitusta, arvoisa lukijani!