27.12.2019 - Välipäiviä

Hyvää Joulun aikaa edelleen, arvoisa lukijani! Tarkoitukseni oli kirjoittaa palattuamme etelästä, viikonloppuna, mutta enhän minä ennättänyt. Flunssa ei ole vieläkään oikein talttunut, mutta en ole niin sairas, että olisin viitsinyt lähteä tänäänkään vielä päivystykseen koikkumaan. Ehkä joudun menemään jossain vaiheessa.

Tilasin itselleni

wello2-laitteen. Mies lukee ohjeita ja kokoaa sen, vaikka ei kai se monimutkainen ole. Minä vain en jaksa ollenkaan lukea ohjeita, koska ymmärrän niitä huonosti. On parempi, että mies lukee ohjeet ja kertoo minulle selkokielellä, miten vehkeen kanssa on toimittava. Niin on molempien hermoille terveellisempää toimia. Toivon, että laitteesta on minulle apua, sillä liman kertyminen poskionteiloihin tai keuhkoihin on minun ongelmani, vaikka ei minulla aivan astmaa olekaan.

Pyöräilimme

tänään Kivihaassa. Menomatkalla kävimme Arin haudalla. Hoitelimme palaneet kynttilät roskiin ja sytytin lyhtyyn uuden kynttilän. Jatkoimme matkaa erääseen kauppaan, josta toivoin löytäväni joko edullisia leluja tai paitoja ensi joulun Joulunlapsi-paketteihin. En löytänyt oikein mitään ja se vähän harmittaa. Ostin tosin valmiita korttipohjia, sillä Eve, 9v, on tulossa perheensä kanssa käymään ja jos hän innostuu taas askartelemaan kortteja, niin ei ainakaan ole tarvikkeista pulaa.

Aattona olimme

kahden lapseni perheen kanssa toisen perheen kotona. Pääsin nuoruuteni ammattia harjoittamaan, nimittäin joulupukista oli pulaa, joten minä lupauduin puuhaan. Koska lapset ovat pieniä, minun tarvitsi lähinnä käydä viemässä yksi lahjapussi ja antaa lahjat lapsille sieltä, toivottaa hyvää joulua ja kuunnella heidän (lue: vanhempiensa) laulua. Neiti 5v alkaa olla jo kriittisessä iässä, mutta eipä se haittaa, vaikka hän hoksaakin homman, sillä leikkiähän se on, aikuisten hassuttelua.

Jouluaamuna

pyöräilimme joulukirkkoon. Kaiseri on toiminut kanttorina monena sunnuntaina, mutta jatkossa minä olen vuorossa. Minulla on ollut matkoja tai sairastamista. Menossa on juhla-aika, kirkossa valkoiset liinat. Väkeä oli yli 30, vaikka monet olivatkin reissussa. Kirkkokahveja ei ollut, sillä kaikki kiiruhtivat koteihinsa syömään ja juomaan tai lepäämään tällaisena päivänä.

Luonto oli yön aikana saanut lumipeitteen ja luonto oli kaunis. Kävimme iltamassa vielä kävelemässä ja sulattelemassa ruokaa. Näimme kolme jänistä sillä reissulla. Yksi oli menossa TE-keskukseen, toiset kaksi seisoivat rannassa liikkumatta ettemme huomaisi niitä.

Joulupäivänä yhden lapsen perhe poikkesi meillä syömässä, tapanina kävi kaksi perhettä päivällä ja ystäväpariskunta illansuussa. Sairastin kovaa päänsärkyä illalla, mutta nukuttuani noin 10 tuntia olo oli aika hyvä.

Sain tyttäreltä

joululahjaksi hänen virkkaamansa päiväpeiton. Se on upea! Ikävä kyllä en saa uusia kuvia laitetuksi tänne, koska en tiedä, miksi kone temppuilee. Täytyy odottaa, kun Jyrki tulee lähipäivinä perheensä kanssa käymään ja hoitelee asian kuntoon. Kakkosblogissa (löytyy etusivulta) on jotain joulun ajan kuvia, myös kuva peitosta.

Miehen kanssa

olemme nauttineet joulun ajasta, vaikkakin molempien flunssainen olo on vähän väsyttänyt ylimääräisesti. On ihanaa, että pimein aikaa alkaa jäädä taakse, ja tästä lähin päivät vähitellen pitenevät. Hienoa on sekin, ettei ole tarvinnut laittaa kelloa herättämään ja minäkin olen osannut nukkua pitkään aamulla. Ehkä flunssa on auttanut saamaan enemmän unta.

Tähän mennessä

olemme miehen kanssa rukoilleet aamuin, illoin yhdessä. Eilen aloitimme lukemaan Raamattua yhdessä ja toivomme sen tavan jatkuvan. Aloitimme Matteuksen evankeliumista ja juttelimme siitä jälkeen päin. Tietysti olemme lukeneet sitä tähänkin asti itseksemme, mutta minä pidän erityisesti yhdessä lukemisesta. Nuorimman juniorini kanssa luimme paljon yhdessä, kun hän asui vielä kotona.

Tänä aamuna

yksi lapsenlapsi oli tunteroisen meillä hoidossa, kun vanhemmilla oli menoa. On mukavaa, kun voi edes pienesti auttaa lapsiaan myös käytännössä. Ennen lapsenlapsen tuloa pistimme tuulemaan ja siivosimme koko huushollin. Mies imuroi, minä pesin lattiat. Ennen aattoa koko homma jäi, kun emme ehtineet tai jaksaneet. Mutta tuli se joulu kuitenkin, eihän se ole meidän tekemisistä kiinni. Sen on Jumala valmistanut jo yli 2000 vuotta sitten, kun lähetti Poikansa maailmaan.

Olen iloinnut

erityisesti siitä, että kaikki on valmista Jumalan puolelta ja minä saan olla vain vastaanottajana. Olen jo kasteessa saanut Jumalan lapsen nimen ja joka päivä voin uskossa omistaa itselleni kaiken, mitä Jumala Sanassaan lupaa. En saa aina mitä tahdon, mutta saan sen, mitä tarvitsen. Ja hän kurittaa jokaista lastaan, jonka on ottanut omakseen ihan kuin hyvät vanhemmat ohjaavat myös lastaan oikeaan suuntaan joskus kovinkin ottein, ettei lapsi vahingoita itseään.

Kävin varaamassa alakerrasta

meille saunavuoron tälle illalle. Kävimme myös aatonaattona saunassa ja minä innostuin kovasti. Heitin valitettavasti liikaa löylyä miehen kestokyvyn huomioon ottaen, mutta tänään hän saa mennä ensin ja minä menen vasta sen jälkeen paiskomaan vettä kiukaalle. Oma äitinikin oppi monen kymmenen vuoden kokemuksella, että meni vasta isän jälkeen löylyihin, ettei tarvinnut palella. Minun on pakko oppia nopeammin, sillä olemme jo ikäihmisiä avioliiton alkuvaiheessa.

Se itse asiassa

tuntuu kummalliselta. Tiedostan vesiselvästi, että tämä avioliitto on aivan eri asia kuin se, jossa olin Arin kanssa. Silloin olimme nuoria, elämä oli edessä. Saimme yhteiset lapset, Iloitsimme, kärsimme ja kilvoittelimme yhdessä yli 30 vuotta. Sitten kaikki loppui. Nyt elän kuin uutta elämää, jossa samaa on enää se, että minä olen kokemassa tätä elämää. Mies on toinen enkä enää olekaan nuori. Edessä on eläkeikä joidenkin vuosien kuluttua. Omaan terveyteen on satsattava. Aikaa on nyt itsellekin ja olen jopa kokopäivätyössä. Koko ajan kuolemakin on lähempänä ja tämän elämän päättyminen.

Mietin paljon,

mitä haluan vielä elämältäni. Puhumme miehen kanssa, mitä me yhdessä haluamme. Minä haluan käydä töissä, se on minulle tärkeää. Haluan myös pitää vapaata tarpeen mukaan, niin etten pala loppuun ja väsy liikaa. Ensi vuoden lopussa minun on varattava aikaa enemmän lepoon ja itselleni. Joka viikonloppuiset reissut ovat liikaa, jos olen töissä. En vaan jaksa enää. Kun pimeys lisääntyy ja syksy etenee, voimani vähenevät ja elimistö kehittää jonkin sairauden, kun en osaa hellittää muuten. Yritän ottaa opiksi!

Haaveenani

on pienet matkat kotimaassa. Ulkomaanmatkat jäänevät kokonaan, sillä mies ei ole kiinnostunut enkä minä halua matkustaa yksin. Kun tarkemmin mietin, koko reissaaminen on todella kuluttavaa. Lentokentät, lentokoneessa istuminen ja eksyily ympäriinsä on minulle vähän liikaa. Jos toinen järjestäisi kaiken, se vielä menettelisi, mutta tässä tapauksessa olen päättänyt satsata kotimaan matkailuun pienessä mittakaavassa. Johan me olemme käyneet Kristiinankaupungissa, Kokkolassa ja Espoossa. Alku on sangen lupaava!

Haluan myös

jatkaa Joulunlapsi-kampanjassa mukana oloa niin kauan kuin minulla on uskollinen Romantikkojen ryhmä, jonka kanssa toimimme ja tarpeeksi muitakin avustajia, kuten tähän mennessä on ollut. Koen tärkeäksi auttaa muita ja nautin lahjojen antamisesta.

Seurakunta

on myös ehdoton juttu minulle ja myös miehelleni. Siellä haluamme toimia. Minulla on kanttorin hommat ja muutakin niin paljon kuin ehdin ja jaksan. Ystävät siellä tarvitsevat tukea ja apua kuten me itsekin. Voimme lohduttaa ja rohkaista toisiamme, kun aika pimenee yhä lisää.

Mukava koti-ilta tulossa.

Mies tutkii insinöörin pikkutarkkuudella wellon toimintaa. Tänä iltana pääsen kokeilemaan sitä. Soittelen myös läpi sunnuntaiaamun virret. Onneksi pääsemme taas ylihuomenna messuun ja kirkkokahveille ystävien seuraan.

Siunattuja loppuvuoden päiviä, arvoisa lukijani!