14.12.2019 - Kotona

Emme lähteneetkään Nivalaan. Syynä keskiviikkona äkillisesti alkanut kurkkukipuni, joka muuttui äkäiseksi flunssaksi, niin että perjantaina juuri ja juuri selviydyin töihin, kun sijaista ei löytynyt. Torstai-iltana menin taksilla joulujuhlaan, kun ei huvittanut sateessa ja pimeydessä pyöräillä huonokuntoisena. Työkaveri toi juhlan jälkeen minut kotiin.

Lasten kanssa

luimme juhlassa meidän yhteisen rukouksen, lauloimme pupulaulun sekä jokainen sai tekemäni kynttiläpussin ja lauloimme Nyt sytytämme kynttilän. Lapset eivät toki laulaneet, mutta kunhan olivat jotenkin mukana kuitenkin innokkaasti käsiään heilutellen. Koko juhla oli upea, sillä perheitä oli runsain määrin paikalla ja sehän tekee juhlan. Glögiä, pipareita ja kakkua oli tarjolla.

Tänään olemme

lurvineet vaan kotona miehen kanssa. Mies kävi tosin kaupassa, hänen flunssansa ei ole päässyt kunnolla päälle. Huomisenkin vietän kotosalla, en lähde kirkkoon vaan lepään. Mies menee, jos on kunnossa.

Aina ei mene

asiat kuten itse suunnittelemme, mutta aina niillä on tarkoituksensa. Itse arvaan, että olen liian väsynyt, tarvitsen lepoa ja sen takia elimistö pakottaa minut lepoon. Ja hyvää se tekee.

Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat,

sanoo Raamattu. Tie on turvallinen kulkea, vaikka polku on valaistu vain askeleen matkalta.

Siunattua kolmatta adventtia, arvoisa lukijani!

jk. Tosi mahtavaa tulla töistä kotiin perjantaina, kun mies laittaa etukäteen viestin ja toivottaa tervetulleeksi kotiin lepäämään ja on hakenut kaupasta inkiväärijuomaa ja pastilleja ja keittänyt kuumaa vettä tukkoiselle vaimolleen!

jk2. Kone temppuili, en saanut uudempia kuvia tallennettua.