08.12.2019 - Toinen adventti

Normaalityöpäivät eivät kyllä suo ikärouvalle armoa sikäli, että iltaisin en paljon mitään jaksa. Jos johonkin lupaudunkin menemään, olen sen jälkeen hyvin väsynyt. Palautuminen kestää kauemmin kuin nuorena. Jossain vaiheessa elämääni minä en palautunut ollenkaan, vaan olin jatkuvasti uupunut. Nyt on tilanne paljon parempi sikäli. Tarvitsen vain aikaa, niin johan taas jaksan!

Tapasin viikolla

vanhoja ystäviäni kahvilassa. Se olikin helppo paikka kokoontua. Tarjoilu ja paikka olivat valmiina, saimme vain kukin ilmestyä paikalle. Pari tuntia juttelimme - kirjoitinkin tästä kakkosblogiin. Jouluun asti varmaan kirjoitankin sinne, jos kirjoitan, sillä meillä on menoja tulevina viikonloppuina, joten luppoaikaa ei kotona ole, enkä ennätä kirjoittaa. Joululomalla sitten vasta.

Itsenäisyyspäivänä

tuli kiire. Keitin perunoita ja perkasin kokonaisen sillin. Fileeraustaitoni kaipaa päivitystä, sillä sillistä tuli todella nyljetty versio, mikä näkyy oheiselle lautasella. Mutta hyvää se oli ja kaikki on syöty. Olimme lähdössö kotiseuroihin, siitä kiire. Tai ensin ei ollut mitään kiirettä, mutta sitten tuli mahdoton hoppu. Päällepantavatkin olivat kateissa - ei mitään uutta sinänsä!

Huristelimme

serkkuni perheen luo seuroihin. Meitä oli reilut parikymmentä paikalla ja keskustelu virisi iloisena puheiden ja virsien jälkeen ja ohessa sekä kahvitellessamme. Seppo tuli myöhemmin naama loistaen isännän pajasta, jossa hän kävi katsomassa jotain vanhaa audiovahvistinta; häntä ihastutti täydellinen työpaja, joka serkun miehellä on. Yhä rukoilemme, että täältä Palosaarelta löytyisi sopiva varasto- ja työtilanne miehelleni, sillä hän nauttii rakennella ja askarrella metallitöiden ja muun kanssa. Kodin työhuoneessa on rajoitettu mahdollisuus säilyttää ja tehdä mitään tilaa vaativaa.

Seurakunta sai lahjoituksen

edellä mainitulta sukulaiselta. Tämä oli värkännyt koottavan puhepulpetin, siis puhujan pöntön. Aiemmin hän on tehnyt upean virsitaulun ja eräs toinen mies seurakunnassa on rakentanut alttaripöydän, joka sekin on taittuva ja pieneen tilaan seinän vierelle mahtuva. Näin kullakin on oma tehtävänsä seurakunnassa, oma paikkansa, jonka toivottavasti kukin löytää ettei koe itseään turhaksi. Esirukoilijat ovat äärettömän tärkeitä  ja luultavasti huomaamattomimpia. Ilman rukousta seurakunta ei kestä. Tietysti me jokainen olemme kutsuttuja rukoilemaan, mutta joillakin on erityinen lahja siihen - minullakin on joitakin uskollisia esirukoilijoita, ja olen heistä enemmän kuin kiitollinen.

Ensi kertaa

en katsonut linnan juhlia. En jaksanut. Eikä minua kiinnostanut erään näkyvällä paikalla olevan henkilön mielipiteen takia. Olen maalaistalon tytär ja tiedän kyllä, millaista ja miten tärkeää maanviljelijöiden työ on yhteiskunnallemme. Niinpä ei huvittanut osallistua juhlintaan, vaan pidimme Sepon kanssa omat pirskeet. Olin löytänyt kirpparilta 50 sentillä upouudet Parisuhde-kortit. Pelasimme parisuhdepeliä. Siinä vähän testattiin, kuinka hyvin tunnemme toisiamme. Toinen meistä oli luonnollisesti vähän parempi tietämään, miten toinen toimii tietyssä tilanteessa, eikä se ollut Seppo.

Tänään kävelimme kirkkoon,

syynä oli se, että etupyöräni petti eilen. Mies meni vaihtamaan nastarengasta, jolloin etuakseli oli paukahtanut poikki omia aikojaan. On ostettava uusi eturengas. Kävelen siis töihin aamulla ja kirkkomatka sujui hauskasti kävellen. Löysimme monta tölkkiä, onneksi vasta tullessa. Sää oli raikas, kuiva ja tuuleton.

Kävelen vielä tänään

lisää, sillä piakkoin menen katsomaan lastenlasten kanssa Mimmi-lehmän ja variksen joulua. Se on teatteriesitys. Mies lähtenee mukaan saattelemaan ja tulee vastaan. Saattelemme tyttöset kirjastolle esityksen jälkeen.

Sain työkavereilta

hienon taulun. Siinä on yksi mieluineni Psalmin jae. Työkaveri kyseli kerran lempikohtiani Raamatusta ja nyt ymmärrän miksi. Minulla on yöpöydälläni Lutherin ajatuksia ja niistä yksi hyvä on ollut pitempään näkösällä:

Nukun Herran nimessä ja tiedän, että nukkumisenikin on Jumalalle mieleen. - Sama ajatus kuin tuossa Psalmin 4. jakeessa:

Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä Herra, yksin annat minun turvassa asua.

Tähän turvaan jääkäämme tulevinakin päivinä, arvoisa lukijani - myös sinä!