16.11.2019 - Lauantai-ilta

Astianpesukone kolkuttelee keittiössä kippoja ja kuppeja. Tortut, ne mitä on vielä jäljellä, sekä pari kakkua kellottavat liinan alla jäähtymässä. Olen leiponut tänään. Se on minusta mukavaa, jos vain jaksan sitä tehdä.

Aamulla

olin hermostunut.Jouduin tekemään töitä, että sain itseni tasapainoon. Rankka työviikko takana, ja sitten sekoilin sähköpostini kanssa. Miten ihmeessä muut ikäiseni ja paljon minua vanhemmatkin ihmiset selviävät koneidensa kanssa?

Tytär lupasi jossain vaiheessa tutkia tilannetta. Sain itseni jonkinlaiseen ruotuun.

Onneksi

mieheni ei provosoidu, kun minä alan hermoilla. Hän on rauhallisuuden perikuva. Hän pukee kehotuksetkin kauniiksi. Siitäkin minä saatan pillastua. Tosin en voi olla kauan vihainen, sillä eihän tuollaiselle voi olla, joka ei koskaan ole ilkeä! Tänään tulimme kaupungilta, ja mies totesi iloisesti: nyt kaikki käsiä pesemään! Siis ketkä kaikki? Minä tietysti. Meinasin suuttua, mutta en viitsinyt. Ei aina viitsi, vaikka tekisi mieli. Tietysti myöhemmin otin asian puheeksi. Kaikki jäynän poikaset on käsiteltävä, niin on parasta.

Vapaapäivänä

on hauska nukkua pitkään. Sellaisen, joka saa nukutuksi. Minä rupesin tapani mukaan nukkumaan kymmenen maissa ja heräsin ennen kuutta. Ei unta enää. Pää alkoi tulla kipeäksi. Keitin kahvit ja istuin keinuun, johon olen virittänyt niskahierontalaitteen. Jo alkoi veri kiertää päässä, kun selkä- ja olkajumeja rääkkäsin laitteen avulla. Suuri osa säryistäni häipyy, kun venyttelen tai hieron. Sitä teen siinä vaiheessa, kun olen tarpeeksi kipeä. Mutta kyllähän minä liikun joka päivä. Enemmänkin saisin liikehtiä, mutta laiskuus valtaa alaa helposti.

Tänäänkään en

olisi viitsinyt lähteä parin kilometrin aamulenkin jälkeen päivällä enää pyöräilemään, mutta mies ei perääntynyt, joten lähdimme. Hyvä olikin. Kävin ruokakaupassa ja ostimme yhdessä jouluverhot hienosta putiikista saamallamme lahjakortilla. Sattui olla tarjouspäivä, joten saimme lisäksi vielä verhon kevääksikin.

Päivän mittaan

mies on tehnyt omia hommiaan. Laitan pari kuvaa hänen tekemästään laitteesta. En ikinä muista mikä se on, joten kysyn aina uudestaan. Itse ompelin lapsenlapsille patakintaita, sellaisia leikkiin sopivia. Ja kissan käpäliä. Paketoin jotain joululahjoja. Olen tehnyt joulusäkit, jotka jäävät kyllä pahasti vajaiksi, sillä säkeistä tuli turhan suuret. Mutta jotain hauskaa niiden pohjalla kertynee lasten perheille.

Kumma juttu,

että kumpikaan emme muistaneet koko päivänä, että eteisen matto on pitänyt jo kauan aikaa viedä pihalle ja harjata sekä pestä eteisen matto. Voi, voi, enää ei ehdi tänä viikonloppuna, kun se viimein tuli mieleeni.

Olen pessyt joka lauantai suihkukopin vessassa, sen sentään muistan tehdä. Mies imuroi pari kertaa viikossa perusteellisesti ja lattioita pesemme harvakseltaan ja näköjään silloin kun satumme muistamaan. Se ei ehkä kuulu kummankaan lempipuuhiin, joten saattaa unohtua jatkossakin.

Huomenna

jos Herra suo, minulla on kanttorivuoro jälleen messussa. Harjoittelin hiukan soittamista päivällä. Yksi virsistä oli aika vieras, vaikka se on tavallisessa virsikirjassa, loppuvuoden teemaan liittyvä.

Menemme pyörillä, kun ei ole liukasta. Itse pidän tällaisista lumettomista, lämpöasteisista päivistä. Ei ole kylmä, pyörällä ja kävellen pääsee hyvin paikasta toiseen. Pimeys nyt kuuluu asiaan tähän aikaan vuodesta, joten sitä ruikuttamista on turha pitää yllä. Vähän yli kuukauden päästä jo taas alkaa päivä vaaleta!

Viivaan joka päivä

lukemastani Psalmista jonkin jakeen, joka koskettaa itseäni. Tänään se oli Psalmin 106 jakeet 44 ja 45:

Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa. Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.

Päivän sana (lhpk.fi -sivustolta löytyy) puhui tänään juuri tuosta: meidän liittomme on solmittu kasteessa ja se on täysin yksipuolinen. Jumala yksin pitää sen yllä, me emme kykene siihen. Huomenna on taas etuoikeus ja mahdollisuus päästä Jumalan sanan kuuloon ja ehtoolliselle kohtaamaan Jumalaani ja kuulemaan synninpäästön sanat:

Poikani/tyttäreni, sinun syntisi on annettu anteeksi. -Tähän turvaan on hyvä jäädä tänäkin iltana, arvoisa lukijani!