27.10.2019 - Joulun lapsi -pakkaamisen jälkimaininkia

Nukuin 10 tuntia viime yönä ja päivä on ollut hyvä. Nyt alkaa väsy painaa, kun pimeys on sysännyt valon syrjään ulkona. Näkymä ulos on viikonlopun myrskyn jälkeen toisenlainen: lehdet ovat lähteneet tuulen mukaan!

Viimeisistä Joulun lapsi -laatikoista puuttuu vielä pehmoleluja, kortteja ja hammasharjoja sekä saippuoita. Lasti pehmoleluja on vielä tulossa viikolla Peräseinäjoelta, itsekin tein kaksi kissaa ja Tare on kutonut nukkemosselon.

Pyhäkoululapset tekivät kirkolla tänään kortteja ja lisää hammasharjoja haen taas huomenna kaupungilta. Kolme viikkoa aikaa saada kaikki lopullisesti valmiiksi ennen laatikoiden palautuspäivää, joka on 18.-25.11.

Kirkossa

oli niin hyvä olla taas. Oli paljon monenlaista tunnetta ilmassa ja ihmisten sydämissä. Oli uusia vauvoja ja oli surevia ihmisiä. Tunnemyrsky värisytti itseänikin kaiken sen johdosta, kun vielä viimeinen virsi oli 462, vihkivirtemme Arin kanssa. Väkeä oli runsaasti, Otto saarnasi puhuttelevasta tekstistä. Miehet toivat ystävänsä Jeesuksen luo ja tämä sai syntinsä anteeksi. Minäkin saan, ja sinä, ja hinnan siitä Jeesus maksoi jo ristillä. Sen lisäksi Jeesus paransi miehen, että kirjanoppineet näkivät, että hän ei pilkannut Jumalaa antaessaan sairaan synnit anteeksi. Parantaminen oli pienempi asia kuin syntien sovitus.

Pyhäinpäivä

on ensi viikonloppuna. Se on ollut minulle aina vahvasti pyhä. Mummu ja pappa kuolivat kumpikin pyhäinpäivänä 10 vuoden välein ja me veimme aina kynttilät haudoille silloin. Nyt on Arin hauta ja sinne viemme kynttilöitä lasten kanssa.

Kävimme pienellä kävelyllä

mieheni kanssa päivällä kirkon jälkeen. Palautin kirjoja kirjaston luukulle ja kävelimme kotiin kaupan kautta. Mehua ja makkaraa. Jälkimmäisen söimme iltapäivällä. Kohta syömme perunalaatikkoa, jota tein eilen. Sipuliperunoita, jossa karitsan lihasiivuja, mausteita, kermaa ja juureksia. Hyvää siitä tuli.

Huomenna

pääsen toistamiseen lääkärille vasemman käteni takia. Se ei ole todellakaan kunnossa, vaikka sen kanssa pärjäänkin olemaan. Katsotaan, mitä lääkäri tuumaa.

Minä nautin

rauhallisista illoista. Katsoimme äsken Doc Martinin ja minä pyöritin hulavannetta sen aikaa. Itse asiassa emme ole katsoneet teeveetä ainakaan viikkoon, pariin. Mieluummin luemme senkin ajan tai juttelemme tai näpertelemme työhuoneessa. Ja koska olen aamuvirkku, haluan mennä ajoissa nukkumaan. Nautin aamuista, jolloin saan tunnin, toista touhuilla ennen töihin menoa. On ihana herätä, kun on virkeä olo eivätkä silmät ole kierossa unen puutteesta. Toisinaan herään edelleen sen takia varhain, että minulla on päänsärkyä. Särky helpottuu, kun nousen ylös ja keitän kahvia, mutta eilen aamullakin jouduin ottamaan pari panadolia, että se viimein alkoi toeta.

Kirjoitus

ei luista nyt kovinkaan sulavasti, joten jatkan toisella kertaa. Käsikin rajoittaa kirjoittamista, kännykällä on ehkä helpompi naputella, kun teen sen vain oikealla kädellä.

Toivotan siunattua ja hyvää lokakuun viimeistä viikkoa, arvoisa lukijani!

Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, minun Jumalani, ja kunnioitan sinun nimeäsi iankaikkisesti; sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan syvyydestä. -Ps 86:12,13