06.10.2019 - Pyhäillan rauhaa

Nettiyhteys pätkii, mutta katsotaan, jos onnistun kirjoittamaan jotain.

Sunnuntai on illassa,

uusi työviikko alkamassa. Aamun olimme messussa, iltapäivällä otin pienet unet lukemisen lomassa. Iltasella kävimme kävelemässä ja palautin samalla kirjoja Palosaaren kirjastoon. Se lakkautetaan kuulemma vuoden vaihteessa, harmi. Sitten täytyy mennä kaupungin kirjastoon, mutta ei sekään kaukana ole. Mieluummin asioisin kuitenkin tuossa lähikirjastossa.

Meillä on parvekkeella

hauska liekkivalo, mies sen on laittanut. Valo heijastuu parvekkeen laseista moneen kertaan. Välillä sytytän kynttilänkin parvekkeelle. Täytyy seurata pakkasten etenemistä; minulla on vielä kaksi pelakuuta siellä enkä halua, että ne paleltuvat. Muut kukat olen onnistunut mahduttamaan lähinnä olohuoneeseen.

Eilen

mies leikki laittamalla sisäpuhelimen ja sillä sitten soittelimme toisillemme. Tosin toisessa päässä pystyi toistaiseksi vain kuuntelemaan kuulokkeilla, mutta varmaan jossain vaiheessa toinenkin puhelin ilmaantuu. Minusta on mukavia nuo miehen tekniset touhut, vaikka en ymmärrä niistä yhtään mitään.

Messussa

oli saarnaamassa Eero Kaumi Turun suunnalta. Hänen saarnansa kautta ymmärsin vanhan tutun kliseen, vaikka se on sinänsä niin itsestään selvä, ettei siinä pitäisi olla mitään epäselvää. Kaumi kertoi, että moni ihmettelee, mihin pitäisi mennä, kun uskovat kehottavat menemään ristin juurelle. Missä se ristin juuri on?

Kaumi viittasi alttariin, ehtoollispöytään, josta jaetaan Jeesuksen ruumis ja veri. Siinä Jeesus itse on läsnä ruumiinsa ja verensä kautta, eli siinä me olemme ristin juurella, kun asetumme ehtoolliselle. Meillä ei ole alttarikaidetta, vaan seisomme, mutta niin tai näin, siinä on se paras paikka jokaiselle. Konkreettisesti pääsemme maistamaan ja elämään todeksi syntien anteeksiantamusta kohdallamme.

Kaumi puhui myös siitä, että me ihmiset pelkäämme fyysistä kuolemaa kaikkein eniten, vaikka paljon kauheampi on iankaikkinen kuolema, joka seuraa meitä, jos emme usko Jeesukseen Kristukseen. Epäusko johtaa hengelliseen kuolemaan, mutta siitä meidät pelastaa Jumalan sanan kuuleminen ja siihen uskominen - jonka saa aikaan yksin Jumala armossaan. Jeesushan on Sana, ja sellainen Sana, joka on elävä, eli se vaikuttaa uskomisen meissä Pyhän Hengen avulla. Ihmeellistä mutta totta!

Luin lhpk.fi sivustolta

kirja-arviointeja. Sieltä tuli vastaan vanha tuttu Lutherin sana: Se joka tahtoo taivaaseen, sanoo Jumalalle: tapahtukoon sinun tahtosi. Mutta sille, joka ei niin sano, vaan vastustaa Jumalaa, Jumala sanoo: tapahtukoon sinun tahtosi, ja niin tällainen ihminen saa mennä omaa tietään kadotukseen ja pimeyteen. Kauhea kohtalo, josta Jumala meidät varjelkoon! Eikä kukaan muu voikaan kuin hän meitä siitä varjella.

Perjantai-iltana

halusin laistaa ruuanlaiton, joten menimme pitsalle nuorimman pojan perheen kanssa. Oli mukava tapaaminen ja vaihtelua arkeen. Sieltä kävelimme kotiin miehen kanssa myöhemmin. Harvoinpa minä ruokaa tosin laitankaan, sillä mies järjestää meille yleensä syömiset. Tänään tosin tein riisibroileria ja siitä mies piti: toivoo, että teen toistekin. Kermaa ja currya sekä suolaa, eipä juuri muuta.

Pyöräilimme

eilen lapsenlapsen nimipäiville, Tiutaun. Hän meni piiloon, kun menimme. Neiti 4v oli myös aluksi nyreissään. Kumpikaan ei ollut nukkunut päiväunia ja oli väsynyt hoitoviikon jälkeen, mutta vähitellen tyttäret innostuivat tekemään kuperkeikkoja ja palapelejä. Ja olivat he jo aamupäivällä leiponeet muffinsseja meille tarjottavaksi.

Samalla reissulla kävimme eräässä kaupassa, josta löysin jälleen värejä ja terottimia Joulun lapsi paketteihin. Kotona sitten täytin taas penaaleja. Parin viikon päästä on h-hetki, paketointi.

Olen tyytyväinen

ja onnellinen elämääni Sepon kanssa. Sovimme hyvin yhteen, meidän ei tarvitse riidellä. Se että mies on kiltti, ei tarkoita, että hän olisi tossun alla. Jotkut vaan tahtovat palvella puolisoaan mahdollisimman hyvin, ja Seppo tahtoo. Ehkä se auttaa asiaa, että rukousvastausta on joutunut odottamaan kauan aikaa, sitä vaimoa. Kun sen sitten löytää, häntä osaa arvostaa. Ja minäkin haluan olla kiltti, vaikka en aina täysin osaakaan.

Minun elämäni on muuttunut kaikin tavoin. Kokopäivätyö 19 vuoden jälkeen, uusi avioliitto 3 vuoden leskeyden jälkeen, uusi koti – kaikki tämä puolen vuoden sisällä! Ilmankos kestää, että alkaa mennä tajuntaan.

Toimin tänään kanttorina,

ja käteni kesti sen. Mutta ei se oikein kunnossa ole. Pyrin kuitenkin olemaan muina miehinä sen kanssa, jospa se vähitellen kuntoutuisi. Tukiside auttaa ja pidän sitä melkein koko ajan.

Hyvää ja siunattua alkavaa viikkoa, arvoisa lukijani!

Maa on satonsa antanut. Siunatkoon meitä Jumala, meidän Jumalamme. Siunatkoon meitä Jumala, ja peljätkööt häntä kaikki maan ääret. -Ps 67; 7,8