10.08.2019 - Elokuun hämyisyyttä ja valoa

Työviikko vilahti, välillä oli vauhdikasta. Muuan vesseli oppi käymään pytyllä ja huomasi, että veden vetäminen on niin lystiä, että vessakäynnit jatkuivat nonstoppina - se oli hektistä hommaa. En heti tiennyt, että käynnit ovat jatkuvia. Tai kun parivuotias pesi innokkaasti käsiä, jälleen kerran, ja nostin hänet toiseen huoneeseen huomatakseni vain, että hän oli sekunnin päästä vilahtanut takaisin ja pesi käsiään kuin ensimmäistä kertaa.

Perjantaina

nostin kytkintä Isonkyrön suuntaan aviomiehen kanssa erään ystävämme kyydissä suoraan töistä. Menimme vanhan ajan markkinoille. Kävin ihailemassa tuunattuja mekkoja - sellaisen ostin viime vuonna ja sormeni syyhysivät nytkin hankkia sellainen. En malttanut kuitenkaan, siitäkään huolimatta, että havaitsin kyseisen mekon olevan kateissa, kun etsin sitä edellisenä iltana. En kerrassaan ymmärrä, missä se voisi olla. Sellainen oranssi-vihreäruutuinen, raumalaisen merikapteenin pöytäliinasta ommeltu. Jos joku huomaa minun jättäneen kyseisen mekon roikkumaan eteiseensä, niin ilmoittakoon!

Kävimme samalla reissulla serkkuni luona iltakahvilla, sillä hän asustaa Kyröjoen varressa perheensä kanssa. Mukava perhe, mies kuten ystävämmekin sanoivat, että heidän luonaan on rauhallinen ja leppoisa ilmapiiri. Söimme ropsua hunajan ja päärynähillon sekä kermavaahdon kyydittämänä. Kyllä maistui. Isä meidän -rukouksen luimme yhdessä ennen lähtöämme.

Illalla olin

tosi poikki, mutta enpä ihan tyhjästä. Yön levon jälkeen istuttelin aamulla parvekkeella kukantaimia ja nautin kovasti kauniista aamusta ja kahvin juonnista. Miehen noustua söimme puurot, lueskelimme ja huilasimme hetken, että jaksamme päivän toimet.

Tänään oli kaunis sää

ja lähdimme miehen kanssa pyöräilemään. Kävimme ilmoittamassa huonekaluliikkeessä, että tämä rouva tahtoo sittenkin kovemman vuoteen puolikovan sijasta. Olen kuukauden kokeillut edellistä ja nukkunut välillä miehen kovemmalla patjalla ja totesin sen paremmaksi selälleni. Ja koska meillä oli vaihto-oikeus 6 viikon ajan, otimme onkeemme. Nyt odotan siis uutukaista punkkaa, joka tulee kai kuukauden päästä.

Emme suinkaan

rynnänneet takaisin kotiin vaan jatkoimme matkaamme Sepänkylään ja syvennyimme kahden kirpparin tuotteisiin. Minulla olivat kankaat mielessäni, mies osti nuuskarasian. Löysin jotain kivoja kankaita, yhden punaisen virkatun verhon, paidan ja legginsit sekä Tiutaulle juhlakengät, jahka edelliset tulevat pieniksi. Nuuskarasia oli sellainen pieni metallinen, jonka mies pesee ja jonne hän laittaa ruuveja ja muttereita, kun purkaa erinäisiä hökötyksiä. Radioita ja sen sellaisia.

Jälkimmäisellä kirpparilla

joimme kakkukahvit, kodikasta. Kerroimme kysyttäessä, että viime kesänä olen viimeksi käynyt, mies ei koskaan. Mistäs kaukaa ollaan. No, Palosaarelta asti. -Mies huolehti kassistani, mutta  unohti sen kirpparille. Rouva juoksi peräämme ja palautti sen. Hän toivotti taas ensi kesänä tervetulleeksi. Varmaan mennäänkin.

Palatessa poikkesimme markettiin ruokaa ostamaan - minä ruokaa, mies parimetrisen leveän laudan, josta hän kehittelee ylähyllyn olohuoneen kirjahyllyille. Se näyttää hyvältä jo koekäytössä.

Kotona tein

pitsaa, niin olin suunnitellutkin. Sen jälkeen katselimme Doc Martinin seuraavan osan, niin että ruoka sai rauhassa laskeutua. Minä olen leikannut ja ommellut sinistä mekkoa, mies puuhaillut omiaan. Aamulla pakkasimme 40 penaalia valmiiksi Joulun lapsi -paketteihin. Vielä on tehtävä hankintoja, että 120 pakettia valmistuu lokakuun lopussa.

Päivän teksti kertoo Jeesuksen kasteesta:

Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niin kuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaasta kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt." -Matt 3:16,17

- - Miksi Jeesus ylipäätään meni kasteelle? Miksi hän, joka oli pyhä ja vanhurskas, tarvitsi kastetta? Ei hän tarvinnutkaan, mutta me tarvitsimme. Tekstimme edellä kerrotaan, kuinka Johannes Kastaja vastusteli Jeesuksen kastamista. Tämä kuitenkin vastasi: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus." Johannes kastoi lain herättämiä ihmisiä parannukseen. Kyse ei ollut krisillisestä kasteesta, vaan julkisesta sitoutumisesta parannukseen ja uskoon, Apt 19:3,4. Sellainen ei kuitenkaan pelasta ketään. Meidän sitoutumisemme parannukseen ja uskoon on aina riittämätöntä Jumalan edessä. - - Sano vain Sana, Vuosi Jeesuksen seurassa, LHPK

Ilta on taas tullut,

on mukava käydä levolle miehen viereen ja kerrata päivän tapahtumia sekä rukoilla yhdessä. Aamulla kävelemme seurakuntaan, minulla on kanttorivuoro. Olen harjoitellut virsiä ja toivon osaavani soittaa ne. Ville Typpö, oman kotikylän poika, tulee saarnaamaan Seinäjoelta Luukkaan seurakunnasta. Tervetullut olet sinäkin, arvoisa lukijani!