31.07.2019 - Kodinsiunaus

Meillä on ollut pari vieraspäivää. Eilen olin kutsunut joitakin ystäviäni kylään katsomaan kotiamme. Leivoin jotakin maanantaina ja eilen siivosimme kodin. Siivouskin on mukavampaa, kun se tehdään yhdessä miehen kanssa. Hän imuroi, minä pesin lattiat. Monenlaista oheishommaahan siivous sisältää enkä itse ainakaan ole mikään siivousintoilija. Mutta kun työ on tehty, lopussa kiitos seisoo, kuten sanotaan. Kiitollinen ja hyvä mieli siitä seuraa.

Tänään mies heitti lakanat ja pyyhkeet koneeseen, minä vein ne ulos kuivumaan ja hain pois parin tunnin kuluttua. Voimakas tuuli teki kuivaustyön tehokkaasti.

Saimme toisenkin

hyllykön, minun hyllykköni, työhuoneen seinälle. Siis mies sen teki, minä vähän vain autoin. Mies lähti kaupungille asioille ja toi minulle läpinäkyviä, sopivan korkuisia laatikoita kankaita varten sekä laatikollisen lisää ruuveja. Niitä näköjään aina tarvitaan. Itse lähdin kirjastoon ja kauppaan. Nautin lähikirjaston suomista eduista. Palautin kirjoja ja lehtiä ja lainasin kolme uutta kirjaa.

Olen aika skeptinen

itseäni nuorempien kirjailijoiden teoksiin. Minua epäilyttää, että he eivät ole kyllin kypsiä kirjoittamaan. Ennakkoluuloahan se on, ja varmaan osaavat kirjoittaa, mutta ajan henki on toinen nykyisin. Se näkyy paitsi tv-ohjelmien laadussa kuin myös kirjoissa. Sen takia luen mieluummin vähintään itseni ikäisten ihmisten kirjoittamia kirjoja sikäli kuin luen. Hirvisaaresta pidän, no, hänhän kirjoittaa historiallisia romaaneja.

Tänään kotimme siunattiin.

Otto-pastorimme tuli puoli kuudelta ja kolmen lapseni perheet olivat paikalla. Yksi perhe tuli suoraan töistä ja laitoin ruuan. Tein takuuvarmaa perunasipulipaistosta, ja eiköhän se ottanut ja jostain syystä kerma ei ollenkaan imeytynyt perunoihin kuten olisi pitänyt. Niin siinä käy, kun yrittää muka varman päälle pelata. Oli se ihan syötävää, mutta ei niin maukasta kuin olisi voinut olla.

Liikuttavaa oli,

kun Tiutau, 2v, istui lattialla ja lauloi virsikirjasta, joka oli väärinpäin hänen käsissään. Parilla eurolla mies toi neljä uutta, hienoa virsikirjaa kirpparilta tänään niin että niitä riitti jokaiselle!

Lapset ovat niin suloisia ja vilpittömiä. Kun Tiutaun perhe saapui, tämä huuteli heti eteisessä Seppoa, kun tätä ei näkynyt paikalla. Tytär kertoi, että tyttäret ovat naureskelleet, kun Seppo on sanonut mummoa mummuksi, vaikka se on mummo! Mies on tarkkailun alla, pikkuneidit huomaavat kaiken!

Saarukka, 2v hänkin, löysi vanhan kirjani välistä jonkin kuitin ja halusi sen. Onnellisena hän lähti kotiin ihmeellinen kuitti mukanaan. Lapset osaavat arvostaa ihmeen pieniä asioita. Vieno-vauva (hänenkin nimensä muutettu) katseli jo pirteästi lasten touhuja. Lapset ovat kiinnostuneita lapsista.

Ompelin eilen

pitkästä aikaa yhden kissan. Minähän olen tehnyt niitä monta vuotta Joulun lapsi -paketteihin. Keväällä ompelin vain muutamia, mikä johtui alkaneesta seurustelusta - ei ole ollut aikaa! Mutta toivon jatkossa saavani kissakaartia kasvatetuksi. Leikkasin myös valmiiksi useita penaaleja, laitan niihin vuorin. Kostutin leikkaamisen jälkeen kankaat niin että ne suoristuvat. Ei tarvitse silittää kun kostuttaa. Kissojen ompelu on sen takia haastavaa, että sitä on vaikea lopettaa! Teen vielä yhden naaman, yhdet tassut tai hännän. Loputonta tekemistä, hauskaa ja helppoa.

Kolme mekkoa

olen kaikkiaan ommellut, niitäkin teen jossain vaiheessa lisää, jos ennätän. Ensi viikolla alkaa työt, joten aikaa ei ole paljon ylimääräistä. Ja viikonloppuna menemme ristiäisiin Espooseen. Kirjoittelen kakkosblogiin junassa, jos onnistuu.

Eilen luin miehelle toisen osan avioliittoleirin papereista ja keskustelimme miehen kanssa aiheesta. On avartavaa lukea toisten kirjoittamia tekstejä, näin tulee puhutuksi asioista, joita emme itse osaa ottaa puheeksi. Keskustelu on avioliiton alussa kaiken a ja o, että oppii tuntemaan toista.

Tyytyväinen

ja levollinen olo, kun kotimme on siunattu. Jatkossa toivon ehtiväni pyytää ystäviä ja tuttuja vierailemaan luonamme, mutta töiden alkaminen kyllä vaikuttaa sen, että aika ja voimat ovat rajalliset. Ensin pitää päästä työn alkuun. Nuoretkin valittivat sitä, miten vaikea on ollut päästä taas vauhtiin loman jälkeen. Ja kahdestaan kotona vietetty aika on sekin tosi mukavaa. Meillä on kummallakin yllin kyllin tekemistä omien harrastustemme parissa kotosalla.

Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä.

Herra sanoo: "Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä. Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan. Minä annan hänelle kyllin elinpäiviä, hän saa nähdä, että minä autan häntä. " -Psalmista 91

Menen etsimään kellarista marjanpoimureita ja ämpäreitä. Huomenna tarkoituksemme on mennä tutkimaan paikallista mustikkatilannetta keskipojan perheen kanssa. Hyvää ja siunattua elokuun alkua, arvoisa lukijani!