28.07.2019 - Helteestä tuuleen

Olen kirjoittanut muutaman kerran taas kakkosblogiin, kun olimme Nivalassa päin käymässä. Kolme yötä vietimme mökillä nauttien sen hiljaisuudesta ellei oteta huomioon sääsken ininää. Minä kävin uimassa aamuin illoin lammessa, mies ei innostu uimisesta, mutta eiväthän kaikki pidä siitä, niin se on. Siellä ei ollut liian kuumaa, nukuimme mökin lattialla.

Kotiin tulo oli ihanaa!

Meillä on rakas koti ja sitä kaunistaa ilo siitä, että olemme löytäneet toisemme. Ihmettelyähän tämä edelleen on, sillä olemme tunteneet toisiamme vasta lyhyen aikaa. Mies tuntuu aina vain hauskemmalta. Saan nauraa paljon ja usein. Eilen kerroimme toisillemme rakastavamme toinen toistamme. Mies lisäsi siihen: mutta ei kerrota kellekään. Ja sen jälkeen: piilotetaanko sormukset? Minua naurattaa aina vaan tuo ajatus. Mistähän johtuu, että jotkut jutut naurattavat, vaikka niissä ei ole käytetty paljon sanoja eikä äkkipäätä niissä ole muutenkaan ideaa - en ymmärrä!

Tänä aamuna poljimme

kirkkoon puoli kymmeneksi helteisessä säässä. Kirkossakin tarkeni, vaikka minulla oli mukana pari viuhkaa, joista toisen annoin odottavalle äidille ja toisen pidin itse. Huiskuttelin sillä viilennystä itselleni ja näyttivät muutkin yrittävän saada ilmaa liikkumaan. Pastorin kasvot valuivat hikeä, hänellä oli tosi toimi siinä kuumuudessa.

Saarna

oli jälleen hyvä ja perusteellinen, nautimme siitä ja ilolla osallistuimme ehtoolliselle koko kirkkoväki - ja paljon meitä olikin. Lapsille oli pyhäkoulu saarnan aikana. Kirkkokahvit maistuivat ja niitä joimme pitkän kaavan mukaan. On suuri kiitosaihe, että on seurakunta, jossa saa rukiista ruokaa pyhä pyhältä ja jossa pastori pitäytyy Raamattuun ja sen selittämiseen.

Ensi viikonloppuna

Lähetyshiippakuntaväki viettää ensimmäistä kesäjuhlaansa Loimaalla, mutta me emme osallistu sinne, koska olemme menossa Espooseen ristiäisiin. Lähdemme jo loppuviikolla, sillä lomailemme samalla hiukan.

Sitä ennen

meillä on kuitenkin muutama perhetapahtuma, joista kerron mahdollisesti myöhemmin. Mieheni on muuten luvannut kirjoittaa joskus blogijutun puolestani ja odotan sitä mielenkiinnolla. Hän on erittäin etevä kirjoittamaan, sen tiedän, mutta vähän jännittää, mitä hän aikoo kirjoittaa, mutta sepä nähdään sitten.

Eilen ei tullut

uimarannalle menosta mitään järkyttävän helteen takia. Tänään kyllä menimme sinne, mutta kylmä tuuli ajoi pois. Asettauduin oikein viltille loikomaan ja luin kirjaa kai puoli sivua, mutta tuuli oli kolea ja lähdimme pois. Mies olisi varmaan tarennut, mutta minä en edes uinut, vaikka olin aikonut aiemmin. On minusta melkoinen vilukissa tullut.

Koska meillä

oli eväät mukana, emme suinkaan sännänneet kotiin niitä nauttimaan. Etsimme mukavan suojaisen paikan aallonmurtajan kyljestä ja siinä tähysimme merta ja katselimme erilaisia paatteja, jotka syöksähtelivät suuntaan ja toiseen. Muutama vesitippakin tuli taivaalta, mutta ei sadetta kuitenkaan. Pilvet ajautuivat pois. Kun nousimme suojapaikastamme, tuuli oli yltynyt ja hädin tuskin selvisimme pyörillä pois rannasta. No, tuo oli vahvaa liioittelua, mutta ilmaisee kuitenkin selkeästi, että tuuli oli yltynyt entisestään.

Kotona

sitten olemme viettäneet onnellisen iltapäivän. Kumpikin olemme puuhanneet omia juttujamme ja mies taitaa nauttia tällaisesta yhtä paljon kuin minäkin. Välillä laitoin ruokaa, söimme ja juttelimme. Minä join vielä kahvia. Mies ei saata juoda sitä paljon, minä sen sijaan kittaan sitä useamman kupillisen.

Olen päässyt pienesti taas ompelemisen alkuun. Sain tänään toisen mekon valmiiksi tässä kodissa. Olen tosi innoissani. Työhuoneemme on vielä vaiheessa. Toisen hyllyn saimme nostetuksi seinälle eilen. Mieshän siinä työn teki, minä vain vähän avustin. Minun hyllyni on tarkoitus laittaa seuraavaksi, ehkä huomenna tai tiistaina, kunhan ennätämme.

Olen oikein onnellinen, kun mies lauleskelee ja tekee omia töitään. Junan vihellys kuuluu olohuoneesta, mies on kiinnostunut vanhoista junista ja katselee jotain youtubesta. Vai mahtaako kunnostaa radiota, en tiedä. On tärkeää, että kummallakin on omia juttuja. Elämämme on turvallista rinnakkaiseloa, hauskaa ja onnellista.

Siunattua heinäkuun loppua, arvoisa lukijani! Käymme kohti loppukesää, mutta vielä on kesä!

Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan. -Psalmista 4