20.07.2019 - Lepo tekee hyvää

Torstaina olin pelkästään väsynyt, mutta perjantaina olin suorastaan masentunut. Olin niin uupunut. Luultavasti viimeisen puolen vuoden tapahtumien tultua päätökseen viimein uskalsin uuvahtaa. En sentään tehnyt mikawaltareita ja soittanut mielisairaalaan, onko siellä tilaa, mutta tuo aamu oli jonkinlainen käännekohta.

Olin aamupäivän

niin hiljaa, että mieheni hämmentyi kerrassaan. En jaksanut enkä halunnut puhua mitään. Ryhdyin sen sijaan leipomaan rahkakakkua, kunhan ensin painelin kirjastoon ja kauppaan. Tarvitsin omaa tilaa ja etääntymistä ja sain sitä. Luin parin viime päivän lehdet ja hain kaupasta munia ja maitoa. Valmistin perunasipuliliharuokaa ja siitä tuli hyvää.

Kun sitten ruuan jälkeen

viimein sain puhekykyni takaisin ja mies kutitti minua käsivarresta, aloin elpyä. Iltaa kohti olinkin jo normaalivauhdissa. Kävimme iltasella kävelemässä Mansikka- ja Pikisaaressa, jotka ovat tässä Palosaaren edustalla. Olin päättänyt mennä uimaan varmaan liki kuukauden tauon jälkeen ja uikkarit olivat mukana. Kuinka ollakaan, juuri eilen Mansikkasaaressa todettiin uimaveden olevan kelvotonta uimiseen. Puoli vuotta olivat jätevedet jälleen, kuten viime kesänäkin, valuneet mereen tällä seurauksella. No, meillä oli hauska reissu joka tapauksessa.

Ja uimaan

pääsin tänään. Pyöräilimme Hietasaareen aamulla ja kävin siellä uimassa. Sielläkin veden bakteeripitoisuus oli noussut, mutta ei hälyyttävästi, joten uimassa saattoi käydä. Vesi oli lämmintä, uiminen ihanaa. Ehkäpä vähitellen taas pääsen uimarytmiin. Tosin ensi viikolla meillä on taas menoa, ehkä vasta töiden alettua pääsen päiväjärjestykseen.

Mies pitää 

minulle mannekiiniesityksiä. Hän käy läpi vaatevarastojaan, jotka toi Jyväskylästä tällä viikolla. Hän vaikuttaa olevan innoissaan, kun saa viimein taas etsiä nippeleitä ja näprätä ruuvien ja muttereiden kanssa. On tuo mies vaan niin kovin mukava olemassa. En antaisi pois enkä vaihtaisi muihin.

Tänään sain makeita nauruja, kun ajelimme kaupunkiin. Yleensä minä ajan edellä ja mies perässä oikealla puolella. On hyvä, kun on järjestys niin ei tarvitse neuvotella joka kerta erikseen. Ja minä tunnen kaupunkia ja tiedän, mistä kannattaa kulkea. Pyörän kanssa oppii tietämään, mistä kohti kiveystä missäkin kannattaa ajaa, ettei pyörä hyppää liikaa. Tänään ajoin eräästä sellaisesta paikasta ja kysyin mieheltä myöhemmin, ajoiko hän perässä siitä, mutta ei kuulemma ajanut. -Mikset seurannut johtajaa, kysyin piloillani. -Aivan liian usein tulee seurattua johtajaa, hän pelleili ja minua nauratti niin mahdottomasti se tilanne.

Kävimme

asioilla, ja sen jälkeen torikahvilla. Tai minä otin kyllä jäätelön ja mies jääkahvia. Sää oli aurinkoinen ja ihana, kerrassaan kesäinen. Jatkoimme matkaa aseman kautta. Kun nyt kerran menimme sieltä kautta, kysyin, josko käväisisimme kukkapaikassa. Kävimme. Sieltä bongasin ilmaisia kukkia, poistotavaraa. Mullasta jouduin sentään maksamaan. Tämähän poiki puolestaan purkintarpeen. Jospa poikkeaisin lähikirpparilla, mies pyöriä vahtimaan. Niissä roikkui jo löytötölkkiä, rouvan hattua, multasäkkiä, kukkia ja uikkareita. Löysin pari sievää purkkia ja nyt joudimme kotimatkalle.

Iltapäivällä

pesimme keittiön ikkunan ulkopuolelta, yhteistuumin. Minua häiritsi ulkopuolen sateen ja pölyn jäljet, vaikka niitähän tulee jatkuvasti lisää. Samalla siivosin viimeisen siivoamattoman hyllykön keittiöstä. Eilen sain myös kylppärin seinät pestyksi ja miehen kanssa pesimme tuuletusluukut. Vähitellen paikat tulevat kuntoon.

Kuuntelimme netistä yhden saarnan. Ihme ja kumma, minäkin jopa nukahdin saarnan loputtua, mitä ei helposti tapahdu. Toisaalta, olin herännyt varhain tänään. Jokohan nyt alan stressaamaan töiden alkamista ja syksyn tuloa - toivottavasti en! Jollain tasolla luulen, että on helpottavaakin, kun syksy ja tavallinen rytmi alkavat, ja senpä takia onkin ihanaa, että nyt viimein tuli lämpimämpää säätä, niin että koululaisetkin saavat nauttia - ja me kaikki. Tähän asti ilman henki on ollut melkein jatkuvasti raitis.

Päivän sanassa Joonan kirjassa sanotaan:

Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä. Mutta Joona pahastui tästä kovin ja hän vihastui. -Joona 3:10-4:1

- - tapahtui suurin Raamatun kuvaama herätys, vieläpä ilman ihmeitä tai pitkiä saarnoja. - - Profeetta Joona ei Niiniven armahtamisesta iloinnut juhlimisesta puhumattakaan. Siinä, missä taivaassa iloittiin, murjotti Joona maassa. Vanhan testamentin kuvaamaa Jumalaa sanotaan joskus armottomaksi ja vihaiseksi. Joonan kirja paljastaa, kuinka armottomuus on meidän ihmisten ongelma. - - Milloin sinä rukoilit niiden puolesta, joista et lainkaan pidä tai jotka ovat tehneet sinulle pahaa?

On Jumalan viisautta ja armoa, että Isä meidän -rukouksessa on tuo kohta "niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet". Jos seurakunta rukoilee Herran käskyn mukaan, se ei pääse pakoon Jumalan armoa, jota se on kutsuttu itse harjoittamaan. - - Jeesus on myös ainoa, joka sinun ja minun armottoman sydämen voi parantaa. - - Golgatan ristillä saivat rangaistuksen niiniveläisten lukemattomat synnit, sekä Joonan, minun ja sinun armottomuus. -Sano vain sana, Lhpk. Päivän sana on kuultavissa www.lhpk.fi/päivän sana

Huomisaamuna

minulla on pitkästä aikaa kanttorivuoro messussa aamulla klo 9.30 Laivakatu 7:ssä. Kipaisemme sinne joko pyörillä tai kävellen - pyöräily voi olla hauskempaa, jos sää on helteinen. Tervetuloa muutkin, ja siunausta viikonloppuun, arvoisa lukijani!