18.07.2019 - Torstaiväsymys

Eilen oli ihmeellinen päivä. Ihmeellinen sikäli, että selvisimme siitä hienosti, esirukousten ja Jumalan avulla.

Heräsimme kuudelta

miehen kanssa. Ryhdyimme aamutoimien jälkeen pakkaamaan. Saimme pari apumiestä ja jatkoimme tavaran kantamista autoon. Ja miehen askartelutavara on tosiaan aika lailla eri puusta tehtyä kuin minun paperini ja tussikynäni ja liimapuikkoni. Järeitä armeijan puulaatikoita, niihin radioita ja rautakamaa, josta en ottanut selvää, mitä se on.

Kymmenestä yli kahteen olin

junassa ja matkalla kotiin. Ihana kävelymatka junalta kotiin, kesäinen, suloinen sää pitkästä aikaa - ei kylmää tuulta. Mahtavaa tulla kotiin, ensi kertaa junalta tänne päin kaupunkia. Lähdin heti oikeaan suuntaan, reitti tuntui tutulta, vaikka ei sitä ole tallattu kuin pari viikkoa.

Kotoa suoraan

kirjastoon. Hain sinne saapuneen kirjani ja lukaisin samalla edellisten päivien lehtiä. Kirjastoon onkin lyhintä tietä reilusti alle kilometrin. Nautin suunnattomasti tästä maisemasta, kaupunginosasta. Täällä on kaunista, erilaista, kaikki tarpeellinen on lähellä. Palatessa poikkesin kauppaan.

Kotona

kokosin varavuoteet, joissa nukuimme viime yöt. Ne piti pakata ja samalla ladoin pari muutakin patjaa samaan läjään. Varavuoteen alle vuodevaatelaatikko, joka on lapsille sopiva varavuode, ja neljä patjaa varavuoteeseen. Niiden päälle nostin kolme työpöytäämme. Sen jälkeen vähän tuunailin lopputulosta ja on sanottava, että tosi paljon menee pieneen tilaan.

Laitoin helmipuuroa,

lempiherkkuani, ja muuta tarjottavaa. Mies tuli Timpan kanssa Jyväskylästä kuuden jälkeen ja purimme autosta kotiin tulevat tavarat. Sen jälkeen miehet saivat syödä ja sitten lähdimme viemään lastia Saran ja Aarton kotiin, josta miehen tavaroille oli luvattu varalaskupaikka, kunnes löytyy sopiva työtila, jonne kaikki tarpeellinen voidaan siirtää. Kyseessä on siis miehen radioamatööritavaraa ja radioiden korjaamiseen tarvittavaa rekvisiittaa, joka on minulle täysin hepreaa.

On hienoa,

että löytyy ihmisiä, jotka avaavat kätensä ja tässä tapauksessa varastonsa toisille ihmisille. Olemme syvästi kiitollisia! Olin huolissani, miten mies ja Timppa jaksavat siirtää tavarat varastoon, sillä ne ovat totta tosiaan painavia. Itsekin olin apuna sen verran kuin kykenin. Jotain kai tein, sillä tänään on jaloissa tuntunut.

Yhdeksän

jälkeen tavarat oli siirretty. Palasimme meille, keitin teetä ja nautimme sitä hartauden vallassa, sillä oli suuri ihme ainakin minulle, että kaikki hoitui näin hienosti. Olimme lopen väsyneitä, mutta sentään saimme nukutuksi. Ja mikäs oli nukkuessa, sillä eilen saimme tilaamamme uudet vuoteet, joten nekin piti kunnostaa ennen kuin pääsimme nukkumaan. Mielenkiintoista nähdä, ovatko sängyt niin hyvät selälle kuin toivomme. Se nähdään viikkojen kuluttua.

Unohdin kertoa, että jokin viikko sitten hammaslääkärikäyntini oli sekin historiallinen tapaus. Ei yhtään reikiä! Sellaista ei ole ennen tapahtunut. Aina on muutama reikä löytynyt. Ihan kummallista, mutta mitäs tässä voi muuta kuin kiittää.

Tänään

on pesty pyykkiä ja pyöräilty kaupungilla. Ja mies on ensi kertaa suuttunut minulle. Tosin en olisi tiennyt asiasta, ellei hän olisi kertonut jälkeen päin. Jos minä suutun, sitä ei voi olla huomaamatta. Mies tarvitsi minulta erästä tietoa, mutta minä en kuullut mitään, sillä täytin itse vimmatusti tärkeää paperia netissä. Tai kuulin, mutta en ymmärtänyt, että mies odotti minulta jotain. Ja vasta tunnin päästä hän kertoi olleensa hyvin suuttunut.

Tuostakin moni olisi saanut kunnon tappelun aikaan. Nyt sen sijaan olin pahoillani tietenkin ja koetin antaa neuvoja, miten minua pitää kovistella, jos en kuule tai käsitä. Näin me olemme erilaisia. Joku voi tosiaan olla vihainen, niin että muut eivät edes huomaa. Minulta ei riittänyt kapasiteettiä käsittää mitään muuta kuin käsillä oleva tärkeän paperin täyttäminen. Hyvä kun saimme keskustella asiasta jälkeen päin. Minulla on tosiaan hyvä mies, olen kiitollinen hänestä ja paljon muutakin.

Aika painella

teelle ja nukkumaan. On kovasti väsy taas. Hyvää yötä, arvoisa lukijani!

Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä. Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle. -Psalmista 26