25.06.2019 - Kaksi yötä ja uuteen kotiin

Kirjoitanpa vielä viimeisen kerran tästä osoitteesta. Makaan patjalla lattialla, sohva lähti tänään kirpputorille, sänkyni jo aiemmin. Laatikoita lojuu pitkin seinänvieriä. Pusseja ja kasseja samoin. On hyvin kotoinen retkiolo, ei valittamista.

Minulla on kiltti

mies. Eilen siivosin ja imuroin kaappeja. Valkoinen sukka vilahti imuriin. Kokeilin vetääkö imuri, ei vedä. Sukka on siis imurinputkessa. Apua, Seppo, tuletko auttamaan! Tarkastin ensin sentään imurinpussin, siellä ei ollut sukkaa - muka. Seppo rientää uusavuttomaksi heittäytyneen vaimonsa avuksi. Antennin avulla hän sitten tonki sukkaani letkusta löytämättä sitä. Sukka oli, totta kai, kuitenkin imurinpussissa, kun sitten uudestaan tutkin asiaa. Nolotti. Aivan kuin toisella ei olisi muutakin tekemistä kuin tehdä turhaa työtä.

Kaapit ovat

suurin piirtein tyhjinä ja pyyhittyinäkin. Taulut ovat enimmäkseen pois seiniltä. Eteisen seinälle jäi valkoinen jälki kuvan kohdalle, seinä ympärillä oli pinttinyt harmaaksi, siihen tarvittiin taikasientä, ei pesuvesi auttanut.

Olen asunut yhdeksän vuotta tässä asunnossa. Kulumista on tapahtunut. Kattoa yritin kerran pyyhkiä, mutta tilanne vain meni hullummaksi. Sitä ei saa pesemällä puhtaaksi, se pitäisi maalata. Yritän kuitenkin siivota parhaani mukaan ja toivon, ettei minua laskuteta asunnon pilaamisesta jälkikäteen.

Joka päivälle

on omat puuhansa. Joka päivä pakkaamista, laatikoiden hakemista ja muuta. Tänään kävin tapaamassa entisiä työkavereita ja vaihtamassa kuulumisia. Iso matto on kuivumassa ulkona. Aamulla tuli äkkilähtö hakemaan sitä suojaan, kun alkoi sataa. Pitäisi saada se kuivaksi.

Keskipoika

toi meille patjani, joka on ollut hänellä tallessa muutaman vuoden. Nukumme patjoilla pari yötä, mukavaa vaihtelua sekin. Pyöräilimme illan suussa kaupoissa. Ostimme sängyn sekä pari nojatuolia. Sohvat ovat nykyisin isoja rohmuja. Sellaista emme halua. Sen sijaan olemme ostaneet muutaman retkituolin. Voimme ottaa sellaiset pyörän kyytiin ja painella rannalle lukemaan kirjaa ja hörppimään kahvia. Mutta ei muutamaan päivään: nyt on hässäkkää riittämiin eivätkä kelitkään suosi rantalukemista tällä hetkellä.

Ilta on tullut,

väsyttää. Palaan sivuille, jahka olemme muuttaneet. Kenties laitan kakkosblogiin jonkin kuvan, jos näen hyväksi ja ennätän. Olkoot kesäkuun viimeiset päiväsi siunatut, arvoisa lukijani!