11.06.2019 - Muuttopuuhaa

Päivä päivältä muuttomme edistyy. Koska kyseessä on lähinnä minun kotini, minä olen se, joka pakkaan ja mies toimii apuhenkilönä. Kuten tänäänkin. Eräs seurakuntaystävämme tuli autollaan ja vei läheiselle kirpparille tv-tason sekä erään toisen pikkukaapin ynnä pari muovikassillista tavaraa. Mies lähti mukaan viemään, minä jäin kahvia keittämään.

Olen nauranut

vesissä silmin löytämälleni itsehoitoalbumille. 10 vuotta sitten voin oikein huonosti, olin hajalla. Keksin tehdä "pakokuvaston" itsestäni. Etsin lehdistä naisten kuvia, joihin laitoin oman pääni kuvan pääksi. Sitten keksin sille tarinan. Näin saatoin kuvitella olevani joku muu kuin olen. Silloin olin ahtaalla, meinasin puristua kasaan omassa tilanteessani. Kaikki keinot, mitä Jumala on minulle antanut, olen käyttänyt selviytyäkseni, ja hyvin Herra on minua johtanut. Kiitän suuresti Jumalaani, joka aina minua auttaa.

Teeveen alla

olevan lipaston olen tyhjentänyt. Yhden kirjahyllyn samoin, vähän toisestakin. Valokuvat on pakattu sekä päiväkirjani, joita löytyy melkein laatikollinen. Jos Jumala hyväksi näkee ja elän vanhaksi, kenties vielä luen elämäntarinaani päiväkirjoista. Olen kirjoittanut aina ollessani jossain reissussa ja myös kotona. Lasten lausahduksia olen lueskellut ja jakanut niitä lasteni kanssa, äitienpäiväkortteja pakannut laatikkoon. Äidin kirjeet ovat tallessa sekä joitakin muita sukulaisten kirjeitä. Kaikkea en ole säilyttänyt.

Eilisen päivän

olin luovan tekemisen kurssilla, se oli oikein antoisa. Osaksi se johtui seurasta: kaikki oli päiväkotiporukkaa, innokasta kokeilemaan ja tekemään. Päivä oli innostava. Pitäisi pitää askartelupäiviä vaikkapa ystävien kanssa, se olisi varmasti hauskaa. Tai lastenlasten kanssa - jospa onnistuisi jossain vaiheessa.

Sellainen ajatus nousi esiin, että askartelusta ei tarvitse aina jäädä konkreettista jälkeä. Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpi on se hetki, kun jotain luodaan. Esimerkiksi piirretään hiekkaan jotain. Tai rakennetaan kivistä tai kävyistä rivejä ja järjestellään niitä uudestaan. Jos lapsella on ilmaisuvaikeuksia, hän voi nauttia kovasti tällaisesta tekemisestä. Meidän aikuisten vain pitää päästä pois siitä ajatuksesta, että aina pitäisi olla näyttöä siitä, että on tässä jotain tehty. En osaa sanoa kuinka paljon vanhemmat odottavat näkyviä tuloksia, toisin sanoen piirustuksia tai askarteluja. Heidänkin kanssaan asiasta voisi keskustella.

Kurssin jälkeen

menimme miehen kanssa kaupungille kahville. Käytin erään lahjakortin ja joimme juustokakkukahvit, olihan Sepon nimipäivä. Sieltä marssimme kauppaan ja kotiin. Iltalenkkiä en jaksanut, ilta meni vähän pakkaillessa ja lueskellessa. Pieni nainen -kirja on mukavaa luettavaa.

Tänään kävimme

ostamassa Kesävauvalle pikkuruisia vaatteita, sillä hän on vielä alle kolme kiloinen vaaveli. Postissa paketoin ne ja laitoin menemään ennen kuin vauva ehtii kasvaa ulos niistä. Vauvat ovat tosi nopeita! Toukovauvakin oli kasvanut 6,5 sm kuukaudessa, neuvolassa oli mitattu. Postista tulimme kotiin, en jaksanut enää kirpparille, sillä halusin viedä sinne samalla jotain, kun käymme. Mutta sittenpä keksinkin pyytää ystävää hakemaan autollaan tavaraa isomman lastin. Nytkin on tosin taas kasa tavaraa lähdössä sinne.

Sää viileni,

mutta ei haittaa. Jaksaa paremmin ajatella, kun ei ole liian kuumaa. Huomenna lähdemme pienelle matkalle miehen kanssa, palaamme loppuviikolla. Kirjoittelen kakkosblogiin (osoite löytyy etusivulta), mikäli aikaa liikenee.

Nyt on aika lopettaa,

sillä mies kuorsaa päiväunia vieressäni niin että minuakin alkaa väsyttää. Se ei tosin tarkoita, että minä onnistuisin nukahtamaan, mutta ainahan sitä voi yrittää, jos sellainenkin ihme pääsisi tapahtumaan.

Loppuun minua rohkaiseva kohta Jesajasta, jota olen lukemassa, sen 28. luvusta, jae 26:

Hänen Jumalansa on neuvonut hänelle oikean tavan ja opettaa häntä.

Iloa ja Jumalan siunausta sinulle, arvoisa lukijani!

jk. Vanhoja naamankuvia löytyi taas, joten voisin tehdä jossain vaiheessa uudenkin kuvakirjan itsestäni. Ehkä teenkin, mutta mielialani on nyttemmin ihan toisenlainen kuin tuolloin. Voin hyvin!