04.12.2017 - Suomi 100 vuotta!

Valmistelemme töissä juhlaa. Leivoin limppua tänään, kanniskelimme pöytiä sinne, tänne. Kullakin oli omat hommansa ja kaikki sujui kuin rasvattu. Meillä on erinomainen työporukka. On suuriarvoista olla osana sellaista!

Limppuja

leivoin taannoin aina jouluksi ja paljon. En muista, teinkö viime vuonna ollenkaan - näköjään tein, löysin kuvan! Olin sairaana koko joulukuun - pidin ensimmäistä sairauslomaa ilman huolen häivää. Sain sairastaa oikein olan takaa, sairaalaan ei tarvinnut yrittää puolikuntoisena, kun Ari ei enää ollut siellä. Toki olisin mennyt, jos hän olisi siellä ollut, mutta parempi, että hän on päässyt lepoon vaivoistaan ja minä alan päästä jaloilleni ja jatkan elämää, sillä niin kuuluu tehdä.

Innostuin

niin noista limpuista, että kotiin tullessani hain läjän fariinisokeria ja jauhoja ja huomenillalla aion leipoa! Ehkä teen rieskaakin, en ole varma, mutta limppua ainakin. On jotenkin juhlan tuntua ilmassa!

Huomenna siis vietämme juhlaa

työpaikallani. Kehotimme äitejä laittamaan juhlavaatteet ylle ja itsekin aion laittaa kansallispuvun. Minulla on ollut stressiä, sillä lupasin pitää juhlapuheen tilaisuudessamme. Pieni juhlahan se on, yleisöä vain reilut parikymmentä lapset mukaanluettuna. Mutta otan tehtäväni vakavasti. Olen vain huokaillut ja alitajunnassa miettinyt puhetta. Sitten otin ja kirjoitin sen, ja kirjoittaminen minulta sujuu paremmin kuin puhuminen. Sekin käy kyllä laatuun, mutta tässä tapauksessa puhe on helpompi pitää, kun olen sen ensin kirjoittanut. -Kylläpä helpotti!

Itsenäisyysjuhla

meillä on myös seurakunnassa 6. päivä. Klo 17.30 vietämme jumalanpalvelusta yhdessä ruotsinkielisen st. Immanuelin srk:n kanssa. Pastorimme Ottohan on senkin seurakunnan paimen. Jumalanpalveluksen jälkeen meidän seurakunta järjestää myyjäiset. Minä vien lapasia, pussukoita ja ehkä limppua myyntipöydälle. Jos kakku onnistuu, laitan sen arpavoitoksi ja myyn arpoja!

Tänä aamuna

jälleen kerran heräsin törkeään päänsärkyyn. Ei muuta kuin ylös ja jumppaamaan lattialle. Jonkun ajan päästä päänsärky alkoi helpottua. En vissiin ole tarpeeksi kipeä kuitenkaan, sillä toki arvaan, mistä päänsärky johtuu: kutomisesta ja virkkaamisesta. Sitähän minä teen melkein aina kotona ollessani. Hartiat ovat sitten jumissa eikä veri kierrä aivoissa. Hohhoijaa. Jospa tänä iltana jumppaisin ja heräisin aamulla ilman päänsärkyä.

Syntymäpäivänäni

Päivän sanan molemmat tekstit ovat ihania:

Herra sanoi Moosekselle: Minä olen mieltynyt sinuun ja tunnen sinut. -2. Moos. 33:17

Enkeli tuli Marian luokse ja sanoi: Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi! -Luuk 1:28

Näiden sanojen varaan jätän itsenikin: luotan, että Jumala tuntee minut kuten Mooseksenkin tunsi, ja hän on minun kanssani, kuten oli Mariankin kanssa. Onhan hän luvannut: Minä en koskaan sinua hylkää enkä sinua jätä!

On aika

syödä iltapalaa, silittää viimeinkin kansallispuvun pusero ja esiliina ja mennä nukkumaan. Kurkku on vieläkin kipeä. Ei talttunut, vaikka kävin uimassa meressä eilen, yli kuukauden jälkeen. Eiköhän se aikanaan asetu.

Iloa ja voimia jokaiseen hetkeesi, arvoisa lukijani, olitpa terve tai sairas!