28.11.2017 - Kohti adventtia, joulun odotusta!

Hyvä mieli, monena aamuna olen herännyt vasta puoli seitsemältä. Se on huomattavasti lystimpää kuin herätä puoli neljältä. Pirteä ja iloinen olen, sillä on sangen paljon kiittämistä, Herra on hyvä minua kohtaan ja elämä on haasteineen mielekästä.

Tänä aamuna

kirjoitin ensimmäisen osan Mummon ja lapsenlapsen seikkailuista. Vihko on nyt lähdössä postiin ja lapsenlapsi saa jatkaa tarinaa. Jään odottamaan vihon palautusta ja sitä, miten seikkailu jatkuu. Siitä olen varma, että teeveen se tyttö pakkaa taas matkatavaroihin, kuten jokaisessa seikkailussamme, joita olemme kertoneet yhdessä.

Nauratti eilen poikani ilmaisu tästä tyttärestään, joka on ensi luokalla Espoossa: koulu ei ole vielä saanut karsittua pohjalaisuutta pois tytöstä. Tämän kouluvihon kannessa lukee: NUATTIVIHKO.

Eilen sain

itseni hivutettua ulos illalla vesisateeseen, sillä halusin ostaa imukupin, että saisin kukkasen pysymään kiinni auton kojelaudassa. Mistään ei löytynyt, vaikka kävin monessa putiikissa. En sentään koko lasten pyssysettiä viitsinyt ostaa yhden imukupin takia. Jatkan etsintää.

Olin pitämässä

perhekahvilaa Huvilakadulla eilisen aamun. Sinne saapui kymmenisen äitiä ja toistakymmentä lasta. Muskarihetken pidin kymmenen maissa ja sain pidettyä vauhtia yllä niin, ettei kukaan päässyt karkaamaan, sillä peli olisi menetetty siinä vaiheessa ja joukkue hajonnut. Reilu varttitunti hetkemme kesti. Lapset olivat pieniä, sen pitempää aikaa he eivät olisi jaksaneet, ainakaan vauhdikkaimmat.

Yhden lapsen kanssa

loimme lämpimät välit. Hän pyrki juoksentelemaan ympäri salia, mikä ei oikein sopinut minulle. Otin hänet syliini, sillä tarvitsin välttämättä jotakuta pitämään lankakerästäni huolta, kun virkkasin norsua. Hän olikin asialla kiitettävästi. Innoissaan seurasi, kuinka jalat syntyivät ja korva, sitten kärsä. Muutama muukin liittyi ihailijakerhoon ja lapset saivat vuorotellen pitää lankakerää, joka pyrki välillä putoilemaan, vaikka siitä hellästi huolehdittiin. Oli sangen mukava aamupäivä!

Leskiryhmä

kokoontuu tänään illansuussa. Sitä ennen pinkaisen hierojalle. Keskipojan työpaikalla, Vamialla, on tänään avoimet ovet klo 19 asti. Haluaisin käydä lopuksi sielläkin, mutta saa nähdä, riittääkö paukut enää siihen asti.

Huomennaon kesympi päivä. Seurakunnassa rukouspiiri ennen kello kuuden raamattuopetusta, jonka aihe on erittäin mielenkiintoinen: LOPUN AJAT. Noihin osallistun, totta kai.

Torstaina vietän syntympäivää, toivon mukaan terveenä ja töissä iltapäivään asti. Sieltä kipaisen keskussairaalaan, jossa tapaan hyvän ystäväni Mirellan ja juomme syntymäpäiväkahvit. Sen jälkeen odotan, josko lapsia ja lastenlapsia näkyisi luonani.

Illemmalla Lene käynee, me olemme ikätovereita ja muistamme toisiamme aina syntymäpäivisin. Tutustuimme nuorimpien lastemme odotuksen aikana ja vietimme aikaa samassa sairaalahuoneessa lastemme synnyttyä. Se aika jäi totisesti mieleeni! Kiidin potkulaudalla monta kertaa vuorokaudessa lastenosastolle vauvaani syöttämään ja pitämään häntä mahani päällä, että hän nukkui turvallisesti nenäletkuineen. Komea poika tästä on sukeutunut!

Jaan kolmannen uskonkohdan

Katekismuksesta, ja sen otsikko on

Pyhitys

Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.

Mitä se on? Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen eli tulla hänen luoksensa, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin kautta, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksessa Kristuksessa varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän antaa minulle ja kaikille uskovaisille joka päivä kaikki synnit runsain määrin anteeksi, herättää viimeisenä päivänä minut ja kaikki kuolleet ja antaa minulle sekä kaikille uskoville Kristuksessa iankaikkisen elämän. Tämä on varmasti totta.

On aika

pukeutua, sammuttaa kynttilä lipaston päältä, ottaa eväät laukkuun ja lähteä töihin. Sen teen hyvällä mielellä ja kiitollisena. Kiitollista mieltä toivon sinullekin, arvoisa lukijani!

jk. Ensi kevään camino-reissun matkat on maksettu ja varattu!