22.11.2017 - Matkasuunnitelmia

Taannoin Saaga sanoi, että caminolle ei kannata lähteä, jos kotona on jotain keskeneräistä. Minun keskeneräiset työni loppuivat puolitoista vuotta sitten, kun Ari kuoli. Minulla ei ole mitään todellista syytä pysytellä paikkakunnalla. Kaikki hoituu mainiosti ilman minuakin.

Kun Saaga ehdotti

viime kesänä, että lähtisin mukaan vaeltamaan Santiago de Compostelaan, emmin kuitenkin. Olemattomia esteitä hiipi mieleen. Mutta nyt jos koskaan!

Polveni alkoi temppuilla jokin aika sitten. Huomenna lääkäri soittaa, mitä polvikuvaus kertoo. Sain onneksi jo apua Arthro-nivelvoiteesta. Polvi on alkanut toimia paremmin. Eikä siinä kaikki. Parina iltana olen huitaissut Arthroa niskaani ja päätä ei ole pakottanut aamusella tippaakaan! Sitä on särkenyt lähes joka aamu viime aikoina taas.

Hmmh, oikutteleva vaivaisenluu voisi elpyä, jos Arthro tepsisi siihenkin! Sipaisin välittömästi voidetta isovarpaan syrjään. Tietenkin voisin varalta voidella itseni päästä varpaisiin, mutta se on turhan kallista lystiä ja luultavasti saisin astmakohtauksen voiteen tuoksusta. Riittäköön siis nämä kolme kiperintä kipupaikkaa näin alkuun.

Alkusysäys

matkallemme oli tänä iltana. Olimme Saagan luona, minä sekä Asterix. Asterix on ruotsinkielinen, joten saamme puolin ja toisin kielikylvetystä. Jos saamme porukkaan vielä neljännen, se kävisi laatuun. Asterix kysyy serkkuaan.

Saaga esitteli varusteita. Rinkka saa painaa korkeintaan 6 kg, se oli Saagan painava sana. Kevyttä siis mukaan, mutta lämmintä kuitenkin. Luultavasti joudun hankkimaan uuden passin ennen matkaa, sillä sen olisi hyvä olla voimassa puolisen vuotta matkan jälkeenkin, ettei tule ongelmia. Ikävä olisi lähteä maitojunalla kotiin. Jotakin hankintoja on tehtävä, mutta kengät ja hame minulla jo on! Ehdottomasti hame! Sekä rinkan, että letkullisen vesipullon saan lainaksi Saagan porukoilta.

Mukavaa matkakutinaa,

se tekee hyvää pimeänä marraskuun iltana! Jotain mukavaa odotettavaa!

Flunssa

alkaa onneksi olla kai voiton puolella. Heräsin tosin ennen neljää tänä aamuna, enkä enää saanut unta, paitsi vähän ennen töihin lähtöä. Mutta ennätin lukea päivän sanaa ja kutoa, juoda monta kupillista kahvia ja nauttia kynttilän valosta. Aamuisin syön aina liotettuja sokerijuurikashiutaleita, siemeniä, marjoja ja luonnonjugurttia. Myöhemmin päivän mittaan ruokavalioni ei ole yhtä terveellinen, mutta on se sitä ainakin aamulla.

Muutkin äidit

halusivat saada säärystimet, kun yhdelle tuunasin töissä kaulahuivista sellaiset. Tänään toinen mamma löysi sopivan kaulahuivin, 2 euroa se vain maksoi. Surautin ompelukoneella säärystimet niistä ja huivia vielä jäikin! Olen äärimmäisen innostunut kaikenlaisesta tuunailusta, vaikka sitä lienee tarpeetonta mainita.

Töissä oli muutenkin taas mukava päivä. Äidit innostuivat kertomaan tarinoita omasta elämästään tai maastaan, ja sellaista kuullessani koen olevani etuoikeutettu. -Suunnittelemme töissä vähän joulua ja etenkin itsenäisyyspäivää, jossa minä lupasin pitää pienen puheen. Teen siitä itseni näköisen, selkokielisen ja naisen näkökulmasta. Ja lyhyen! Rukoilen, että löydän oikeat sanat.

Eilisen päivän tekstissä sanotaan:

Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. -Luuk 6:31

Tuo on hyvä periaate. Jokainen kohtaaminen on tärkeä ja arvokas. Jumala siunatkoon tulevankin päivän menot ja tulot.

On aika

kuunnella jotain musiikkia ja Raamattua sekä kutoa. Minulla on nyt lapasbuumi menossa eikä vielä loppua näy. Tänä iltana aion pyörittää vannetta pitkästä aikaa ja katsoa samalla areenalta jotain luonto-ohjelmaa. Sitten iloisesti nukkumaan iltarukouksen jälkeen. Voi hyvin, arvoisa lukijani!

jk. Iso haaste olisi hankkia ja opetella käyttämään ipadia tai jotain vekotinta, jolla voisin kirjoittaa matkakertomusta ja laittaa kuvia caminolta kotisivulle. Jospa joku lapsistani suostuisi opettamaan minua...