17.11.2017 - Viikonloppu ilahduttaa taas!

Sain flunssanpoikasen pari viikkoa sitten. Välillä olen saanut nitistettyä sitä matalammaksi, mutta on se jyllännyt. Nyt tosin tuntuu vähän paremmalta tilanne. Ei ole enää hiki tai vilu vuoronperään.

Torstai-iltapäivällä

tuntuu jo hiukan viikonlopulta, kun ryhmät lähtevät. Perjantaina on eri meiningit; tänään olin perhekahvilassa, josta oli maininta Setlementin facebook-sivulla Paulan muskari. Niin se pidettiin kymmeneltä tänäänkin, vaikka ääneni ei täysin kulkenut. Mutta Täti Monika hiippaili torilla; Karhu nukkui ja porukka piileksi pusikossa sitä paossa; Pyörät ne pyörivät ympäri; Jänikset loikkivat ja taisi se Hämähäkkikin päästä estradille. Itse istuin lattialla soittimet varpaissa kitaraa soittaen.

Tytär lapsineen vieraili

keskiviikkona. Leikimme piilosta ja Amanda kattoi ruokapöydän kanssani. Hän ei istu enää syöttötuolissa, sillä se on kuulemma Tiutaun paikka, joka on juuri saanut istumisluvan neuvolasta. Juniorikin saapui töistä päin ja miniä vähän myöhemmin. Olin tehnyt jauhelihamuusia ja sitä riitti kaikille. Se oli maukasta tällä kertaa, monesti siitä tulee vetistä ja mautonta, mutta nyt oli tosiaan hyvää. Jälkiruuaksi joimme kahvia ja söimme tyttären tuomia pullia.

Eilisillan

makasin sohvalla. En toki toimetonna, niin sairas en ollut. Tarvitsin vaan hiljaisuutta. Kun sain sitä tarpeekseni, kuuntelin Gaither`n musisointia youtubesta. David Phelpsillä on mahtava ääni, ja kaikilla miehillä, jotka ohjelmissa laulavat. Ovat vielä mukavan näköistäkin porukkaa, iloisia, todella lahjakkaita muusikkoja ja laulavat hengellisiä lauluja sopivassa tempossa. Suosittelen!

Joitakin opetuksia

ja saarnoja olen myös kuunnellut sekä eilen että tänään. Tämäkin iltapäivä ja ilta on mennyt yksin ollessa ja omasta seurastani nauttien. Minulla on uusi käsityö tekeillä ja sen takia tarvitsen myös omaa aikaa. Ja loppuviikolla vaan sattuu väsyttämään, kun on työviikkoa jo takana.

Unohdin

kännykän kotiin aamulla. Samalla jäivät myös rahat ja ajokortti. Niinpä en voinutkaan mennä kauppaan suoraan töistä, kuten olin ajatellut. Mutta lähdin kotoa päin autolla, vettä satoi, kuten oli koko päivän satanut. Kävin Tokmannilla, josta en taaskaan löytänyt sitä mitä etsin. Muuta löysin sen sijaan. Ruokakaupasta hain pellavan- ynnä muita siemeniä, joita nautiskelen aamulla myslin tapaan marjojen kanssa. Vähän suklaata ostin, paljon lankoja!

Huomenna ajattelin

imuroida, tänään pesen pyykkiä ja käyn saunassa. Harmaantuvat hiukseni kaivannevat taas väriä. Ihan vielä en ole valmis siirtymään harmaapääksi. Sunnuntaina Saarukan perhe tulee kyläilemään. Sunnuntaina menen myös jumalanpalvelukseen, joka ei ole messu tällä kertaa, sillä pastorimme on opiskelemassa eikä meillä ole pastoria paikalla, mutta hyvän saarnamiehen saamme Eero Kaumista, joka saapuu Vaasaan pyhänä.

Pyhäinpäivä on takana,

tuomiosunnuntai pian käsillä ja Jeesuksen paluukin lähestyy päivä päivältä. Päivän raamatunteksti puhuttelee minua, sillä Arin kuolema on äskettäin koettua tosiasiaa:

Sinun kuolleesi heräävät eloon; Jes 26;19 sekä

Autuaita ne, jotka tästä lähtien kuolevat Herran omina, sanoo Henki. He saavat levätä vaivoistaan; Ilm. 14:13

Ari ja muut edesmenneet

kuolleet saavat jo levätä vaivoistaan, Jeesuksessa kuolleilla on rauha, he ovat jo perillä. Me olemme vielä matkalla. Tarkistakaamme suunta aika ajoin, ettemme vain ajaudu harhaan. Jeesus sanoo:

Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus. -Joh 8:12

On aika

syödä jotain iltapalaa ja vähän lueskella. Pyykkitupa ja sauna odottavat hetken kuluttua. Kynttilät valaisevat pimeää iltaa. Valoa ja iloa iltaasi, arvoisa lukijani!