25.10.2017 - Pikku pakkasta piristykseksi

Torstaihin on jo päästy. Eilen aloin muka kirjoittaa, mutta tämä kone jumitti niin ettei siitä tullut mitään. Olen nyt sammuttanut koneen päivittäin ja otan johtoja seinästä, joten ainakaan vielä kone ei hidastele. Ja oikeasti en olisi eilen ehtinyt kirjoittaakaan, mutta yritin kuitenkin!

23.10. -päivän Cowmanin

teksti melkein pökerrytti minua. Raamattu tekee sen usein. Luet kohdan, jota et ole mielestäsi koskaan ennen nähnyt. Toisin sanoen Sana tulee eläväksi ja puhuttelee. Nyt sen teki tämä tekstinpätkä:

Ei ole jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista lupauksista, jotka Herra on antanut palvelijansa Mooseksen kautta. -1 Kun 8:56

Kerran tajuamme, miksi Jumala antoi Häntä kauan odotettuamme ymmärtää, että se tarkoitti Hänen kielteistä vastaustaan.

Tuo lause oli minulle aivan uskomaton: siinähän kerrotaan, että joskus vielä tulen ymmärtämään, miksi Jumala ei parantanut Aria, vaikka minä sitä niin kauan odotin! Arihan tietänee sen jo, mutta minä en. Teksti jatkuu:

Jollakin tavalla Jumala hyvittää sen meille. Miten usein lastensa hämmentyneinä hätäillessä rukousvastausten viipymistä Jumala on vastaamaisillaan yli kaiken sen, mitä he rukoilevat. Silloin tällöin näemme tästä välähdyksiä, mutta täydellisesti näemme sen vasta tulevaisuudessa. - - Onko Jumala milloinkaan ottanut ihmiseltä pois mitään ilman, ettei olisi moninkertaisesti antanut sen tilalle? Mutta entä sitten, ellei tämä moninkertainen siunaus tulekaan heti julki? Toimiiko Jumala sittenkin vain tänään? Rajoittavatko häntä vain meidän pienen maailmamme rajat? - -

Vaikka Hänen tuomionsa tapahtuisivat tämän elämän aikana, totena silti pysyy, ettei Jumala koskaan kosketa ihmistä koettelemuksillaan, paitsi saadakseen valmistaa häntä siunausta varten. - - Virtoja erämaassa

Tuntematon sotilas

näytettiin eilen etukäteisnäytöksenä, teattereihinhan se tulee perjantaina. Mitähän siitä sanoisin? Jos haluat käydä ensin katsomassa elokuvan ennen kuin saat ennakkoasenteen, niin äläpä lue seuraavia kappaleita!

Elokuva oli

vaikuttava. Se piti aloillaan sen kolme tuntia, minkä se kesti. Se tuli lähemmäksi nykypäivän ihmistä. Tässä elokuvassa tuotiin kolme eri miestä näytille: yksi oli poikamies, joka kävi lomilla, kaatui lopuksi, äiti istui kiikussa kaatuneiden poikien kuvat pöydällä. Toinen miehistä meni naimisiin sodan aikana, kaatui, vaimo jäi odottamaan lasta. Kolmas oli perheellinen, kävi lomalla pari kertaa ja selviytyi sodasta kotiin. Ja oli neljäskin: poikamies, joka rakastui venäläiseen naiseen, palasi tämän luo sormus ja kukat mukanaan, mutta ovella oli vastassa tyly muori.

Musiikki oli puhutteleva, käyttäisin taas sanaa vaikuttava. Sen ohessa näytettiin sotatapahtumia. Kamalaa se on ollut, vaikea käsittää edes, miten kamalaa.

Se, mitä tämä versio ei mielestäni tavoittanut samoin kuin aiempi Laineen tekemä, oli porukan yhteishenki. Se ei tullut erityisesti ilmi paitsi ehkä loppukohtauksessa, jossa sotilaat kieltäytyivät tottelemasta mieletöntä esimiestään. Paljon myös jätettiin sanomatta, kuulija sai kuvitella, mitä tilanteen jälkeen puhuttiin vai puhuttiinko mitään. Kertooko yhteishengen puuttuminen aikamme hengestä myös: nythän ei ole sellaista yhteishenkeä kuin oli sodan aikana, jolloin kaikki olivat kovan edessä. Nyt toisilla menee tosi hyvin, toisilla tosi huonosti. Ei osata eikä kyetä puhaltamaan yhteen hiileen.

Rokan osan esittäjä oli ehdottomasti paras ja aito. Suosittelen kyllä elokuvan katsomista, jolloin jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä.

Töissä

on ollut huisketta ja vilskettä, siis ihan mukavaa. Nautin, kun saan ulkoilla itsekin päivän aikana, kun liikumme äitien ja lasten kanssa kaupungilla asioilla tai muuten vaan kärryttelemässä vaunujen kanssa. Yleensä joku äideistä menee sisälle laittamaan ruokaa ohjaajan kanssa, niin tänäänkin, ja minä lupasin huolehtia nukkuvasta vauvasta. Tuli monta puhelua ja viestiä äideiltä, heitä saapui samaan aikaan, tervehdyksiä vaihdettiin ja kuulumisia huudeltiin. Kun lähdimme sitten menemään, ihmettelin, mitkäs vaunut ne tuolla kököttävät. Ai, niin joo, hmmh.

Antoisa leskiryhmäkin

pidettiin alkuviikosta. Hyviä keskusteluja, vertaistukea, uusia ihmisiä. Jouluruokailua suunniteltiin, toisiamme rohkaistiin.

Tänään

pesin lattiat, sitä ennen imuroin. Seuraava siivous tapahtuu sitten kolmen viikon kuluttua. Nimittäin raivasin tilaa kotiini isoja laatikkoja varten, joulun lapsi -laatikostoille. Ja eihän täällä voi siivota, ennen kuin voin toimittaa ne eteenpäin 13.11. Sillä viikolla palautuspisteet aukenevat.

Mutta huomenna me pakkaamme ne lahjat. Lastasin jo tavarat eteiseen ja yritän muistaa kaiken tarpeellisen. Sain tänään vielä viestin, että peräseinäjokiset lähettävät huomisaamuna lisää lapasia ja pipoja - kiitos heille - joten odotan kotona, kunnes lähetys saapuu ja lähden sitten töihin. Ja MarLen viestitti, että viimeisistä kolmista lapasista puuttuu enää peukalo!

Jännittää kamalasti,

miten huomisilta menee. Pyysin näet myös Pohjalaisesta toimittajaa tekemään juttua. Tosin sieltä ei olla kallahdettu mitään, joten voi olla, että ketään ei ilmaannu. Ja voi olla, etten muista kaivatakaan, kun alamme touhuta. Olen niin iloinen ja kiitollinen kaikista tempaukseen osallistuneista ja osallistuvista, että en osaa sanoakaan! Kuvia seuraa, jahka työmme on tehty ja henki pihisee siihen malliin, että saan kirjoitetuksi!

On aika

alkaa pyörittää hulavannetta ja katsoa isä Brownin viimeisimmät selkkaukset sekä Tyttöjen erämaaseikkailu. Vanteen pyöritys alkaa taas vähitellen sujua, mutta tauon jälkeen se on ollut melkoisen haastavaa.

Voi hyvin, arvoisa lukijani, kunnes jälkeen kohdataan sivuillani tai muutoin!

jk.  Aiemmassa ajankohtaisessa arvuuttelin, mikä kanervista on tuore -toiset ovat edellisiltä vuosilta - vastaus on, että ikkunalla oleva oikeanpuolimmainen on tämän syksyinen, muut entisiä!