23.10.2017 - Jännittävä viikko edessä

Maanantaiaamuiset terveiseni työpöytäni äärestä. Paras kirjoittaa nyt, sillä viikosta on tulossa kiireinen.

Tänään keskipoikani vaihtaa autooni talvirenkaat. Töissä on monenlaista aikaa vievää puuhaa ja iltaisin itselläni menoja. Muun muassa leskiryhmä - englannin tunti jää jälleen väliin, kun se sattuu samalle illalle. Menen myös katsomaan Tuntemattoman sotilaan, sillä Karin on saanut ennakkoliput näytökseen. Siitä on ollut Pohjalaisessa hyviä arvosteluja, yleisönäytökset alkanevat tulevana viikonloppuna.

Perjantaina

on se ilta, jolloin suunnitelmien mukaan meitä kokoontuu opetuslasten kokoinen joukko pakkaamaan 120 laatikkoa Romanian lapsille. Ehkä niitä viedään muuallekin, mutta ainakin Romaniaan. Tavarat ovat suurin piirtein koossa. Loppuviikolla hankin vielä hansikkaita, mikäli lapasia ei ehditä kutoa riittävästi.

Olen delegoinut onnistuneesti töitä muille, siinä minä olen aika pätevä. Itse asiassa kuulin ensi kertaa äidiltäni, että hänen äitinsä oli ollut melkoinen organisaattori, vaikka olisi minun pitänyt se ymmärtää jo aiemminkin. Hänellä oli 10 lasta, mies 5 vuotta sodassa ja sittemmin talvet savotassa pohjoisessa. Siinä tarvittiin todellakin taitoa, että sai pidettyä perheen leivässä, kurissa ja järjestyksessä. Olen kiitollinen, että olen perinyt mummultani näitä taitoja.

Eilen kävelin messuun,

oli turvallista ja ihanaa olla yhdessä seurakuntaväen kanssa, kuulla Jumalan sanaa, laulaa virsiä ja osallistua ehtoolliselle. Ensi sunnuntaina on minun kanttorivuoroni ja luultavasti aika usein loppuvuonna, sillä vanhin meistä haluaa pitää vapaata, joten vuorottelemme Kaiserin kanssa jatkossa.

Illan löhösin sohvalla, söin ihan liikaa ja katsoin Marplen, Doc Martinin ja jonkin vaellusohjelman. Aloitin sentään pitkästä aikaa hulavanteen pyörityksen, sillä minun on pakko välttää polveni rasitusta ja kävelyä sen takia. Luultavasti tulee mustelmia vyötärölle, mutta vähitellen ne häviävät, jos jatkan sinnikkäästi vanteen pyöritystä ja minun on tehtävä niin. Kunto romahtaa ja paino puolestaan ei, jos en liikuta itseäni, sillä ruoka maistuu minulle liian hyvin.

Käsien liikuttamista, toisin sanoen kutomista, sen sijaan pitäisi kai vähentää, jos malttaisin. Tänäkin aamuna pää oli kipeä ja sidoin kiikkutuoliin hierontalaitteen, jolla hieroin hartioitani. Yhtäkkiä päänsärky katosikin ja se tuntui taivaalliselta.

Olen kutonut uudet lapaset itselleni, sävy sävyyn pipon ja säärystimien kanssa. Kutominen on minusta yhtä mukavaa kuin Neiti Marplestakin!

Olen ryystänyt

jo kupin kahvia. Lämmitin eilistä ja luultavasti juon vielä vähän lisääkin, jos sitä jäi termospulloon. Sokerijuurikashiutaleet ovat muhineet seesaminsiementen ja muiden sellaisten ynnä mustikoiden ja aronioiden kanssa vedessä, lisään puolukkahilloa ja luonnonjugurttia ja pistelen poskeeni makoisan annoksen tuota pikaa.

Päivän sana

on mitä sopivin tänään ja tälle viikolle:

Tuo kaikki hankkeesi Herran eteen, niin suunnitelmasi menestyvät. -Snl 16:3

Jumala saa aikaan teissä sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. -Fil 2:13

Hyvää ja siunattua viikkoa, arvoisa lukijani! Kiitos esirukouksistasi, tiedän, että moni teistä lukijoista rukoilee puolestani, ja olen siitä kiitollinen!

jk. Vain yksi kanervista on niin sanotusti tuore, toiset ovat viime tai toissa vuodelta - olen säilyttänyt niitä pimeässä varastossa, eikä niitä tarvitse kastella! Mahdatko arvata, mikä on uusin?!