05.10.2017 - Sadelenkki

Turhaan ei sateenvarjo koikkunut mukanani, kun lähdin iltalenkille. Satoi koko sen ajan, kun kävelin. Tein 7 km lenkin, palasin hautojen maan kautta, kävin sytyttämässä kynttilän Arin haudalle.

Matkalla tapasin

tuttavani, jolla oli paljon kertomista, ja minun tuli vähän kylmä. Olin ottanut pipon pois jo parin kilometrin jälkeen, kun tuli kuuma, mutta se oli virhe. Sain kovan takaraivokivun, mikä on minulle tyypillistä. Pipo ja huppu tiukasti päähän, kotona kuuma suihku. Onneksi kipu loppui. Minun pitäisi suojata pääni paremmin, en taaskaan muistanut.

Töissä oli

antoisa päivä, sen jälkeen hurautin Amekin kanssa ruokaostoksille markettiin. Pakotin itseni tekemään viikkosiivoukset, mikä tarkoittaa imuroimista näkyviltä paikoilta. Sen jälkeen makasin naattina sohvalla, kunnes piristyin lenkille lähtemiseen. Tottahan minä join kahvia siinä maatessani ja kuuntelin Knalli ja sateenvarjo -kuunnelman netistä; sinne oli ilmaantunut lisää jaksoja.

Jatkoin kassin virkkaamista,

mutta yllättäen siitä tulikin kaksi tuolinsuojusta. Lanka hupeni niin että kassi olisi jäänyt ilman sankoja. Ja tuolini kaipaavat - tai oikeammin takapuoleni - lämmittävää suojausta. Mukavahan tässä nyt on istua, lämpimällä tuolilla.

Niinhän sille kävi entiselle räätälillekin kansakoulun tarinassa, että piti tulla takki, tulikin lakki ja niin edelleen. Lopulta ei kai tullut mitään. Kenkiini virkkasin uudet nauhat, entiset olivat niin kalvakat ja harmaat. Eivät nämäkään maailman kauneimmat ole, mutta paremmat kuin alkuperäiset. Kuvasta tuli kehno, mutta niin käy tähän aikaan illasta.

Nuorisoani

tulee vielä pistäytymään. Mukavaa. Huomennakin saan varmaan tyttären lapsineen käymään ja sen lisäksi olen menossa elokuviin, jos hyvin käy. Lauantaista kerron myöhemmin. Mutta huomisaamuna pääsen muskaria pitämään Vestikselle Gerbyhyn pitkästä aikaa. Se on mukavaa. Tänään harjoittelimmekin 1-vuotiaiden kanssa soittamista ja laulamista ja minä säestin joka raajalla. Lapset matkivat, minkä osasivat!

Lokakuun 3. päivän teksti

on sellainen, että haluan jakaa sen tänään:

Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta. -Luuk 10:21

Maailman viisaat tekevät kristillisessä seurakunnassa oman mielensä mukaan. Heidän on korjailtava kaikkea, minkä Jumala tekee. Jumalaa kurjempaa ja erehtyvämpää ei ole maan päällä. Jokainen pyrkii hänen opettajakseen ja johtajakseen.

Tämä sana ei suinkaan merkitse sitä, että Jumala todella salaisi tai tahtoisi salata evankeliumin, sillä käskeehän hän saarnata sitä julkisesti kaikkialla. Mutta hän on valinnut sellaisen saarnan, jota viisaat luonnostaan kammoavat ja joka on heidän omasta syystään heiltä salattu, koska he eivät tahdo ottaa sitä vastaan.

Jumala ei voi sietää tällaista epäuskoa ja kiittämättömyyttä, mutta ei hän silti tahdo ketään tukasta vetää. Hän antaa mennä menojaan sen, joka ei tahdo ottaa vastaan hänen evankeliumiaan, vaan pitää itseään Jumalan sanaa viisaampana. Yrittäköön sitten, mitä saa aikaan oman viisautensa varassa. Kuta enemmän nämä silloin seuraavat omaa viisauttaan, sitä kauemmas he loittonevat evankeliumista.

Oma viisautemme jumalallisissa asioissa on juuri se silmä, jonka perkele paratiisissa aukaisi, kun Aadam ja Eevakin perkeleen nimissä järkeilivät. Tämä viisaus on yhä vielä painona niskoillamme. -Mannaa Jumalan lapsille

Äsken vaihdoin

korkella hyllyllä olevaan valaisimeen uuden lampun, kun entinen oli pimeä. En ollut viitsinyt vaihtaa sitä aiemmin, vaikka se on ollut koko syksyn pimeänä. Nyt edessä oli pari säkkiä pehmokissoja, joten raivaamista oli enemmän, että pääsin valaisimeen käsiksi. Vaihdoin lampun ja sen jälkeen huomasin, että pistorasia ei ollut seinässä. Hmmh.

On aika

mennä juomaan vettä ja jatkaa kynttilän tuijotusta kaiken muun ohessa. Iloa elämääsi, arvoisa lukijani!