04.10.2017 - Tavallista arkea

Kaipaamme toisinaan elämäämme jotain erityistä hohtoa ja kyllähän meille sitäkin annetaan. Ainakin minä osaan järjestää sellaista, jos ei sitä ole muuten järjestyäkseen. Mutta lopulta tavallinen arki taitaa olla parasta.

Kristilliset juhlat

ovat juhlista parhaita siinä mielessä, että juhlinnan kohde on itsemme ulkopuolella. Saamme osallistua johonkin, joka ei ole omaa ansiotamme eikä kenenkään muunkaan ihmisen ansiota. Juhlan sankari on Jeesus Kristus. Saamme kääntää katseen pois omasta itsestämme ja juhlia Jeesusta, joka on valmistanut meille juhlapöydän ehtoollisen muodossa olemalla itse ruokamme ja juomamme, joka ravitsee meidät.

Joulu

on muuttunut liian ihmiskeskeiseksi. Keskitymme itsemme syöttämiseen ja juottamiseen niin että joulun jälkeen ähkymme huonoa oloa. Lahjomme itseämme ja toisiamme ja koska juhlan kohde, Jeesus, on saatettu unohtaa kokonaan, ilokin on pinnallista. Yksinäisyys on huipussaan juuri jouluna.

Pääsiäisestä

pidän enemmän. Silloin luonto suo valoaan jo runsaasti. Pitkäperjantain jälkeen koittaa ylösnousemuksen aamu ja suuri ilo. Tietysti trullit ja muutkin maailman hörhötykset pyrkivät pilaamaan pääsiäisen, sillä silloinkin me pyrimme korottamaan itseämme Jeesuksen sijaan. Minulle pääsiäinen on suuri juhla.

Mutta tämä arki,

se on mukavinta. Silloin on helpompi solahtaa muiden joukkoon. Emme erotu toisistamme kävellessämme kadulla, kirjastossa tai kaupoissa. Mutta viikonloput saattavat olla jo piinaa, sillä perheet viettävät - toivottavasti - aikaa yhdessä ja yksinäiset ovat sitten yksin. No, itse voin tällä hetkellä aika hyvin, ja tiedän, että tämäkin elämänvaihe koituu parhaakseni tavalla tai toisella.

Työstä ja työpaikasta

olen erityisen kiitollinen. Minulla on sangen hyvä työyhteisö, kannustava, rohkaiseva ja tukeva. Ja tunnen itseni siellä tarpeelliseksi. Se on minulle hyvin tärkeä asia. Toivon tietysti, että työni voisi jatkua vielä tammikuun jälkeenkin, mutta se asia on onneksi Jumalan käsissä:

Asia on Hänen edessään, odota Häntä. -Job 35. luvussa

Tänään

menin töiden jälkeen kahvilaan ystävättären kanssa ja viihdyimme siellä toista tuntia. Sen jälkeen löntystelin kirkolle, jossa meillä ei ollut tänään raamattuopetusta, vaan menin soittamaan ensi sunnuntain virsiä. Olen jälleen kanttorivuorossa, se sopii minulle. Siellä oli mukava elämöidä rauhassa ja opettelin laulamaan samalla, kun soitin. Harjoitushan se tekee mestarin, joten treeniä se vaatii, että kykenisin soittamaan samaa virttä, mitä loilotan. Ei se kovin hyvin mennyt, mutta ei vallan huonostikaan.

Samaa kyytiä jatkoin kauppaan, ostin suklaata ja sipsejä. Synttärilahjaksi pääasiassa, mutta luultavasti yksi levy sujahtaa omaan suuhun.

Olen kuunnellut

muutaman Arthur Conan Doylen äänikirjan Sherlock Holmesin sankariteoista. Mukavaa kuunneltavaa. Christien murhajuttu on sen verran jännittävä, että ehkä jätän sen kesken ja kuuntelen seuraavaksi Koko kadun kasvatin, kirjana olen sen lukenut. Yhden saarnan kuuntelen myös. Nettiraamattua olen kuuntelemassa 4. Mooseksen kirjaa sekä Johanneksen evankeliumia. Yritän päästä sekä VT:n että UT:n yhtä aikaa loppuun. Sukuluettelot ovat aika puuduttavia, mutta muutoin kuuntelu on mukavaa samalla, kun virkkaan tai kudon ja poltan kynttilöitä.

On aika

siirtyä sohvalle. Hyvää yötä, arvoisa lukijani!