30.09.2017 - Luppopäivä

Exitin konsertti oli kuuntelemisen arvoinen. Urheiluhalli oli täynnä väkeä, meitä entisiä sekä nykyisiä nuoria. Exit on perustettu 11.9.1987. Lahjakkaita miehiä kaikki. Tommi Kalenius kävi laulamassa yhden heidän laulunsa, joka häntä oli rohkaissut ja rohkaisee edelleen sekä joku nainen, jolla oli kaunis ääni, mutta jonka nimeä en muista.

Pekka Simojoki kertoi,

miksi hän jaksaa kiertää ympäri Suomea edelleen. Ei laulujen eikä soittamisen takia, vaikka nekin innostavat. Ei yleisön takia, vaikka sekin on tärkeä. Syy on se, että silloin tällöin hän saa kuulla, että heidän laulunsa ovat auttaneet jota kuta ihmistä kiinni elämään.

Kerran Pekka oli matkannut ystävänsä Timon kanssa Tampereelta Kemiin laulukeikalle. Viitasaarella Timo oli sanonut, että tuohon järveen hän meinasi hukuttautua. Pekka oli äimänä.

Timon tarina:

Kouluaikana hänellä oli kavereita, jotka harrastivat kaikenlaista jännittävää. Pelattiin spiritismiä ja muita henkimaailman juttuja. Elämä oli innostavaa. Timo kavereineen oli uuttera "evankelioimaan" muitakin mukaan samoihin puuhiin. Porukka oli sikäli "oikeaoppinen", että Isä meidän luettiin aina istunnoissa, mutta siinä ei suinkaan rukoiltu Jumalaa vaan Luciferia.

Yläasteella mukaan tuli alkoholin käyttö. Homma senkun parani.

Rippikoulussa

kuunneltiin Exitiä. Aamulla, päivällä ja illalla. Mitään muuta rippikoulusta ei jäänyt mieleen kuin Exit. Siihen asti Timo oli aina ajatellut, että se, mitä hän harrasti, oli totta, mutta tuo, mistä Exit lauloi, eli Jeesus-jutut eivät varmaankaan olleet totta. Mutta mieleen ne jäivät.

Muutamia vuosia meni hörhöillessä sprititismin kaltaisten asioiden kanssa, Luciferin palveluksessa. Sitten Timo huomasi Exitin pitävän konsertin jossain, ja hän päätti mennä kuuntelemaan. Hän menikin jo hyvissä ajoin, sillä soittaminen kiinnosti häntä, ja hän jäi paikalle koko konsertin ajaksi, vaikka tunsi olonsa ristiriitaiseksi.

Sen jälkeen Timon elämässä alkoi sisäinen taistelu. Henkimaailman jututko ovat totta vai Jeesus? Mitä jos Jeesus onkin totta ja se, mihin hän on uskonut, ei ole totta? Timo ei saanut siitä selvää, hän ahdistui ja päätti lopettaa elämänsä erään tilaisuuden jälkeen ja hukuttautua. "Sattumalta" joku kuitenkin oli saanut päähänsä lähteä seuraamaan Timoa rantaan ja hän sai kiskotuksi Timon pois mustasta vedestä.

Timo heräsi seuraavana aamuna. Hän päätti, kun ei kerran kuollut, että mitä jos hän kokeilee sitä Jeesusta. En muista, kuinka hän pääsi Tielle, miten se tapahtui, mutta näin kävi, koskapa Timo oli Simojoen Pekan kanssa menossa evankelioimismatkalle ja sitä he yhdessä ihmettelivät. Tämä kaikki, sanoi Pekka, tekee kulkemisesta mielekkään.

Pääsin nukkumaan

puolilta öin ja nukuin riittävästi. Kävin sumuisessa aamussa lenkillä. Kävelin jälleen puistikkoja pitkin, nyt kun olen ne "löytänyt". Kirkkopuistikon päästä päähän, Korsholmanpuistikkoa, Kauppapuistikkoa. Pirteänä palasin kotiin.

Minulla on ollut monta vuotta veljentyttäreltä saamani kangas odottamassa sopivaa käyttötarkoitusta. Tänään keksin sen: siitä tulee ruukunsuojuksia muovisille, rumille isoille purkeilleni! Ompelin niitä neljä. Ensin tein liian pienen, vaikka mukamas mittailin purkkia, mutta keplottelin sen sopivaksi ja loput onnistuivat kertaheitolla. Olen oikein tyytyväinen niihin!

Olen lukenut

Kyllikki Villaa ja kutonut sukkaa ja nauraa hohottanut. Aamulla kuuntelin Hetkipalveluksen lauantaille. Luin Katekismusta ja muuta. Rukoilemaan olen huono itsekseni, mutta yritän vaan opetella, vaikka ei siitä mitään näytä tulevan.

Erityisen paljon

olen sählännyt tänään, mutta lopulta kaikki on selvinnyt. Löysin aamulla huivini kadun vieren aidalta - en ollut huomannut pudottaneeni sitä illalla. Se edellinen huivi kai hävisi juuri näin, että olen paiskannut sen mäkeen. Kun laitoin pyykit kuivausrumpuun ja tulin tyytyväisenä sisälle, naapuri tuli kertomaan, että puolet pyykeistäni oli ollut lattialla. Hän oli nostanut ne korin reunalle, kun ei tiennyt, sopiiko niitä laittaa kuivuriin.

Tiedän, mistä se möhlintä johtui: verenpaineeni kai nousi, kun minua alkoi ärsyttää tupakantumpit pyykkituvan kaiteella ja lähdin pontevasti roskakorin kanssa ulos ja keräsin tumpit pihaltakin... Sillä lailla. Siinä omat pyykit sitten on pitkin lattiaa! Paraskin asioiden kuntoon laittaja.

Seuraavaksi olivat avaimet hukassa. Nekin löytyivät, enkä jaksanut edes verenpainetta nostattaa.

Siirryn sohvalle katsomaan Edelleen Alice -ohjelmaa. Se lienee hyvä, ainakin kirja oli. Aamulla marssin messuun, minulla on kanttorivuoro. Hyvää pyhää, arvoisa lukijani!