23.09.2017 - Sää kuin mieli

Viikonlopuksi luvattiin lämmintä ja sitä lienee, mutta samalla sää on pilvinen, melkein niin kostea kuin sataisi. Kävin aamulla lenkillä, kauppareissulla. Sen verran olen ollut ulkona. Aion kyllä ulos uudemman kerran, jahka saan aikaiseksi.

Tein emämöhlän,

join kahvia torstai-iltana kuuden jälkeen. Valvoin aamuviiteen, siinä ei auttanut mikään. Kolmelta oli pakko mennä syömään, nälkähän siinä valvomisessa hyökkäsi päälle.

Perjantain jaksoin

hienosti. Nukkua en kunnolla uskaltanut aamuyön parina tuntina, pelkäsin etten herää kellon soittoon. Valvomisen jälkeinen päivä menee yleensä vanhoilla voimilla, vasta seuraava päivä on koetteleva, näin nytkin.

Eilen töiden jälkeen

siivosin keittiössä. Olin pitkään tutkaillut ryppy silmien välissä kaakeleita, jotka eivät puhdistuneet rätin heilautuksella. Niinpä pesin kaakelit kaikin mahdollisin välinein, niin että ne alkoivat kiiltää. Itse asiassa hellasta siivoamisintoni puhkesi! Hellan reunoilla näkyi valumia ja kun vedin sen seinästä irti, muistin taannoin hellan väliin leijailleet nokkoshiutaleet, jotka eivät olleet minnekään hävinneet. Päinvastoin, kaikkea muutakin sinne oli siirtynyt yläilmoista.

Lähdin lenkille, sää oli kaunis ja lämmin kuin maitokeitto. Otin termospullon ja eväät. Olo oli hiostuttava ja väsynyt. Join ensimmäisen kahvikupposellisen Hietasaaren laiturin kupeella ja katselin merta. Kävin sen jälkeen uimassa. Vesi oli tyyni, ilma tuuleton. Vesi raikasta ja kirpeää. Istuin hetken laiturin kaiteella ja menin toistamiseen uimaan. Noin kaunis sää, niin suloinen vesi - pakko uida lisää!

Keräilin tyhjät tölkit puistosta, vein ne kauppaan.

Aioin leipoa

jotain. En kerta kaikkiaan jaksanut. Kävin saunassa, kuuntelin Saippuaprinsessaa, Utrion kirjaa. Olen sen lukenut, kuunneltuna se on erilainen. Olin sitä paitsi unohtanut juonen. Odotin koko ajan kosijaa saapuvaksi, enkä meinannut uskoa, että hänhän oli paikalla koko ajan. Ymmärrän sen nyt, kun kirja on lopuillaan.

Nukkumaan menin kymmeneltä ja vedin unia aamuyhdeksään. Päivän olen ollut vetämätön ja rätti.

Jos uskossa oloni

ja hengellinen elämäni olisi kiinni siitä, että ponnistelen ja keskityn hirmuisesti Jumalaan ja hänen sanaansa, niin tärkeää kuin tämä kaikki onkin, en pysyisi uskossa. Onneksi voin luottaa, että väsyneenä ja voimattomana, haaleanakin välillä Jumalan suhteen, Hän on se, joka ylläpitää uskoni. Vähäinenkin Jumalan sana puhuttelee ja avautuu, kun sitä uupuneena lukee tai kuuntelee.

HIljattain kuulin

saarnan Abelista ja Kainista, ja se avautui minulle. Kyse ei ollutkaan siitä, että Jumalalle eivät olisi kelvanneet Kainin vihannekset, vaan miehen sydämen tila! Ja Lutherin teksti vahvistaa asian:

Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen. -1 Moos 4:4

Herra katsoi ensin Aabelin ja sen jälkeen hänen uhrinsa puoleen. Henkilö on ensin hurskas, oikea ja hyväksyttävä ja sen jälkeen uhrikin henkilön tähden eikä päinvastoin. On mahdotonta, että jokin teko olisi hyvä Jumalan edessä, ellei itse teon tekijä ole ensin hyvä.

Nyt kysyt, mitä minun on tehtävä - - evankeliumi vastaa: Sinun on perin juurin epäiltävä itseäsi, kuultava Kristusta ja uskottava häneen. Tämä usko vanhurskauttaa ihmisen ilman ainuttakaan tekoa. Jumala antaa kaikki synnit anteeksi sille, joka näin uskoo. Näin hän tekee Kristuksen, rakkaan Poikansa tähden. Jumala antaa hänelle myös Pyhän Henkensä, joka muuttaa ihmisen uudeksi, toiseksi ihmiseksi, jolla on uusi ymmärrys ja uusi tahto. Sellainen ihminen tekee pelkkiä hyviä tekoja.

Vanhurskauttamiseen tarvitaan siis vain se, että kuullaan Kristusta ja uskotaan häneen, pelastajaamme. Hyviin tekoihin taas tarvitaan vain tämä vanhurskauttaminen, Vain se näet, joka on vanhurskas, tekee hyvää. Kaikki, minkä hän vanhurskautettuna tekee, on hyvää erottelematta lainkaan hänen tekojaan. -Mannaa Jumalan lapselle

Tuota tekstiä

olen monena vuonna lukenut, ja vasta nyt ymmärrän sen - ilman, että olisin hengellisesti ponnistellut ja yrittänyt ymmärtää. Päinvastoin, nyt en jaksa tajuta paljon mitään lukemaani, mutta onneksi hengellinen ymmärtäminen tulee Jumalalta eikä ole omaa ansiotani tai tekoani.

Kävin kaupassa,

ostin tarjouksesta lisää 7-veljeksen lankoja sekä tarjoussormikkaita. Joulun lapsi -projektin pakkauspäivä on viiden viikon päästä. Sitä ennen on vielä paljon työtä, mutta Jumala on lähettänyt kutovia käsiä ja alttiita sydämiä, joten kaikki valmistuu ajallaan.

Siunattua viikonvaihdetta, arvoisa lukijani!