20.09.2017 - Vilahdus

Pieni vilahdus

alkaneelta viikolta. Uusi työ alkoi. Jännitin ja hermoilin, aivan turhaan. Uudet äidit olivat ihania, totta kai, ja vanhat, tutut työkaverit tuttua ja turvallista, mukavaa väkeä. Luulen, että se minua hermostutti, kun minut on varta vasten palkattu töihin. Mitä jos olenkin pettymys? En osaa enkä tee tarpeeksi? Tai teen liikaa tai vääriä asioita? Ylitän valtuuteni, ohittelen ja kävelen yli?

No, kyllähän

he minut tunsivat ja tuntevat puolentoista vuoden ajalta. Tiesivät, mitä saavat, jos minut ottavat taloon. Aika lapsellinen ja hölmö olen, mutta ylivastuullisuus,  yli-se ja -se, nostavat päätään uusissa käänteissä. Niiden nuijiminen alas tapahtuu vain vähitellen ja ajan kanssa.

Eilen muutama

Romantikko oli luonani, suunnittelimme ja rukoilimme Joulun lapsi -paketointia ja selvittelimme, mitä vielä puuttuu. Lähinnä lapasia, sukkia ja pipoja puuttuu. Nämä ovat helppoja hoitaa, suurin työ on vasta edessä: paketointi ja sen homman organisointi. Onneksi on viime vuoden kokemus, uskon, että kaikki menee hyvin, kun Jumala johtaa kaikkea.

Englannin kurssi

alkoi eilen. Olin kaatoväsynyt ennen sitä. Päätä särki ja väsytti ihan mahdottomasti. Kampesin itseni kuitenkin paikalle. Opistotilat ovat samalla kadulla, jossa asun. Ylämäkeen pyöräilin ja ilokseni totesin, että saan lasketella alamäkeä kotiin päin ja ennätän sinne ajoissa, kun naiset tulevat sen jälkeen.

Kurssi on minulle tarpeen. Olen ääntänyt ruotsalaisittain monia sanoja ja sanastoni on alkeellinen ja unohduksissa. Kuitenkin kurssi vaikuttaa sopivan helpolta, niin ettei se tule työksi minulle. Ensi kerralla en sinne ennätä, silloin on leskiryhmä.

Eilisen tunnussana

tälle päivälle, sinulle ja minulle:

Jokaisen kielen on tunnustettava, että Jeesus Kristus on Herra. -Fil 2:11

Tänään on tarkoitukseni mennä

iltapäivällä dementiakotiin musisoimaan, se on mukavaa. Olen minä vauvojenkin kanssa vähän ehtinyt paukutella soittimia, mutta en paljon. Jatkossa enemmän.

Illalla on rukouspiiri ja raamattutunti seurakunnassa, mukavaa. Seurakunnan perheväki on minulle hyvin tärkeä.

Siunausta päivääsi, arvoisa lukijani! Siirryn aamutoimiin ja sitten lenkin kautta työpaikalle. Uusi aamu, uudet voimat - kiitos Jumalalle!