14.08.2017 - Reissailu avartaa - ja väsyttää!

Terveisiä vaan monenmoisista paikoista! Hyvinkäältä sukulaisista, Espoosta ristiäisistä, Helsingistä Markuksen luterilaisesta seurakunnasta. Ja tänään töistä, mustikkametsästä ja Hietasaaresta uimasta.

Pikkuisen pojan ristiäiset

oli ihana tapahtuma. Koska paikalla oli pari muutakin vauvaa, tyttären ja keskipojan vauvelit ynnä pari isoa siskoa, niin ääniä riitti myös kasteen ajaksi. Minua on siunattu suurella perheellä, jonka toivon yhä kasvavan!

Kahvittelun ja kuvien ottamisen jälkeen - otettiin ulkosalla - alkoi Kiiraksi nimetty ukonilma. Sitä oli juhlallista katsella, kun sai itse olla sisällä.

Yövyin keskipojan

perheen kanssa sukulaisissa Hyvinkäällä. Saimme kokea vieraanvaraisuutta! Minä palasin junalla pyhäaamuna Helsinkiin mennäkseni Markuksen seurakunnan messuun. Kreikan matkalla ollut huonetoverini tuli minua asemalle vastaan. Näin varmistimme sen, että osasin perille. Junasta näin Kiiran aiheuttamia tuhoja matkan varrella.

Messussa oli sankoin joukoin nuoria ja lapsia! Aikuisia tietysti myös, mutta nuorison lukuisuus ilahdutti erityisesti. James May, jota sain kuunnella jo heinäkuulla Kokkolassa, piti saarnan. Hän on suomalaisen vaimonsa Tiinan ja kuuden lapsensa kanssa Keniassa pastorin toimessa. Hyvä saarna häneltä, kuultavissa lhpk.fi -sivustolla.

Heden kanssa kirkkokahvittelimme, sen jälkeen kävimme syömässä. Hede avioituu muutaman päivän kuluttua, oli ilo kohdata häntä.

Tulin junalla

tapaamisemme jälkeen kotiin, lähdin saman tien lenkille, päätä piti selvittää. Ei selvinnyt. Aamulla kävelin töihin, pää kipeä koko päivän lievästi. Mutta lääkitys löytyi taasen metsästä, jonne lähdin töiden jälkeen. Otin poimimisen kohtuullisen kesysti. Sää oli suloisen tuulinen ja viileä, joten ei tarvinnut hikoilla hullun lailla. Sääsketkään eivät lähennelleet suuremmasti.

Pari tuntia poimin, sitten söin eväitä autossa ja paluumatkalla kävin uimassa. Koska tuuli oli hurjanlainen, tuuletin mustikkani Hietasaaressa eikä minun tarvinnut perata niin juuri sen enempää enää kotona. Koin sen Jumalan lahjana ja siunauksena. Perkaaminen on sitkeää ja ikävää puuhaa. Poikkesin keskipojan luona hakemassa heidän kyydissään tulleen laukkuni.

Tänä iltana

aion kuunnella ainakin yhden Knalli ja sateenvarjo -kuunnelman samalla kun syön jotain. Luultavasti ainakin mustikoita!

Isä meidän -rukousta olen paljon rukoillut. Metsässä lauloin luultavasti koko ajan tuttuakin tutumpaa virttä: Tule kanssani Herra Jeesus. Se on hyvin lohduttava ja hoitava. Jotain muutakin kuulin laulavani, ja totesin, että sekin sopi erityisen hyvin mielialaani, vaikka en nyt muistakaan laulua. Pyhä Henki, Lohduttaja, tietää kyllä, mitä minun henkeni tarvitsee ja hoitaa minua Jumalan sanan kautta.

Siunattua alkanutta viikkoa, arvoisa lukijani!