03.08.2017 - Se on vaan nippa nappa tuleeko ämpäri täyteen

Kesä palasi lämpöineen. Tulin ulos aurinkoon istumaan, on ilta, puoli seitsemän. Ei enää kuuma, vaan sopivan lämmin. Jalat puutarhatuolilla, toisella istun kone polvilla.

Jo illalla

laitoin marjastusvaatteet valmiiksi, uikkarit kassiin ja suunnittelin eväät. Aamutoimien jälkeen lähdin marjametsään, vaikka tiesinkin, että siellä on vielä märkää. Yöllä oli kaiken lisäksi satanut, mutta en malttanut enää odottaa.

Köröttelin toissa päivänä löytämälleni paikalle. Matkalla huomasin laulelevani raamattulaulua, jota en ole hetkeen laulanut, ja se sopi jotenkin marjastusajatukseen. Sanat ovat hiukan erilaiset eri käännöksissä, mutta sisältö on tämän kaltainen:

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: "Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan".
Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme.
Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa.
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.
He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat. -Ps 126

Ensin kävelin suolammelle, sillä kuulin kurkien huutoa. Ne laskeutuivat jonnekin näkymättömiin, mutta niiden kiljunta kiiri ympäriinsä. Nauhoitin niiden laulelua kännykälle.

Kuten arvasin, metsä oli märkä, mutta se ei haitannut, sillä oli lämmintä. Hyttysmyrkkyä kädenselkiin sekä niskaan ja kasvoihin. Sääskistä ei ollut suurta haittaa, jos vain pysyin liikkeessä. Ja kyllähän minä pysyin, sillä halusin saada mustikoita.

Ämpäri ei tullut täyteen

tuosta paikasta, mutta koska olin reilut kaksi tuntia poiminut, lopetin, sillä voimani olivat huvenneet ja piti saada jo juomistakin. Hain eväät ja vein marjat autoon. Menin polkua lammelle, heitin saappaat jalastani ja istuin omaan rauhaani eväitä syömään ja kahvia juomaan. Kiitollinen mieli, ihana kesä ja luonnon rauha!

Paluumatkalla päätin kurkistaa

eräälle metsäpalstalle, olisiko siellä mahdollisesti mustikoita. Siellähän oli ja paljon olikin! Poimin ensimmäisen täyteen ja toiseenkin ämpäriin siitä paikasta, mutta enempää en jaksanut. En ole enää sellaisessa iskussa kuin joskus, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Olen äärimmäisyyksiin menevä,  marjanpoimimisessakin. Sukuvika. Toissa vuonna poimin päivässä varmaan viisi ämpärillistä ja toisena saman verran, jos en nyt kovasti valehtele. Sen jälkeen olin kyllä kaikkeni antanut.

Viime vuonna Arin kuolemasta oli kulunut vain muutama kuukausi tähän aikaan, eikä mustikointi hirveästi innostanut minua. Ei tuntunut mielekkäälle se eikä paljon muukaan. Nyt tämä poimimiseni tuntuu olevan aika tolkun hommaa, eikö vaan!

Mutta Phillip Brooks rohkaisee minua päivän tekstissä:

Älä rukoile voimiesi mukaisia tehtäviä! Rukoile tehtäviesi mukaisia voimia! -Cowman: Virtoja erämaassa

No, niin. Nettiyhteys katkesi ja osa tekstistäni häipyi taivaan tuuliin, joten siirryin sisälle kirjoittamaan.

Äiti tapaa sanoa,

ettei ole vaivatonta viljaa. Se tuli mieleeni, kun hikeä alkoi virrata silmiin metsässä ollessani ja paita liiskautui selkään kiinni. Jos pysähdyin seisoskelemaan, sääsket kävivät oitis hyökkäykseen piikit tanassa.

Äidiltä kuultu tarina on tämäkin eräästä sieviläisestä pariskunnasta. Nainen oli paha suustaan, kiroili pahemmin kuin lappalainen. Tästä äkämystyneenä mies nosti naisen kusiaispesään istumaan. Siihen aikaan naisilla oli pitkät hameet, housuja ei käytetty.  Ei kuulemma auttanut kusiaispesässä istuskelu, suuvärkki toimi samaan tapaan kuin ennenkin. Kun mies puhui jotain naisen mahdollisesta kuolemasta, tämä totesi vaan, että se on nippa, nappa, kuolenko milloinkaan!

Hikisenä körötellessäni kotiinpäin

minua elähdytti ajatus uimisesta, ja uiminen oli kyllä enemmän kuin paikallaan! Pysähdyin taas Hietasaareen, kävin räpiköimässä ja kelluskelemassa. Vesikin oli lämmintä tänään, ehkä lähemmäs 20 astetta, arveli joku. Sain vaihtaa kuivat vaatteet ylleni. Kotona heitin pyykkikoneeseen kaikki marjastuskamppeet ja tuulessa ne kuivuivat nopeasti. Aion korjata farkkujen polven ison reiän, sillä seuraavalla kerralla kun hyppään housuihini, luultavasti koko lahje irtoaa, kun jalkaterä osuu reikään. Alkavat lahota, lempifarkut.

Pieni leivontasessio

käynnistyi, kun sain marjat ajettua imuriin kiinnitettävän puhdistimen läpi. Asensin laitteen tallin eteen ulos ja jätin imurin varastoon, joten ilmeisesti aion jatkossakin mennä marjaan. Tein Kaisan tonnikalapiirakan, tosin en pakastepohjalla, vaan Mirellan ohjeen mukaan väsäsin pohjan itse. Lisäksi laitoin valkosipulia täytteeseen. Mustikkapiirakka oli sekin tehtävä ja molempia olen maistellut hyvällä halulla pitkän kaavan mukaan.

Istuin pihlajan alla

ulkona ja perkastin mustikoita. Siinä riitti puuhaa, mutta olipa sääkin kaunis. Loput perkasin naapurin rouvan kanssa varjossa istuen, sillä lämpöä riitti tarpeeksi sielläkin. Vaihdoimme kuulumisia ja rukousaiheita, nauroimme ja laskimme leikkiä, sillä kesäsää innoittaa siihenkin!

On aika

lähteä taas ulos kastelemaan kukkaset. On ollut kuuma päivä, joten ne kaipaavat lisäjuomaa. Itsekin yritän hörpiskellä vettä samalla kun kirjoittelen, sillä olen ollut pitkän päivän ulkosalla tänään.

Loppurohkaisuksi psalmistan sanat Psalmista 84:

Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa... Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi...