22.07.2017 - Voi, mä en osaa kuvitella!

Noin huudahti ja nauraa hohotti Eve, 7v, kun kerroimme Mummo ja lapsenlapsi -tarinaamme ja hän kuvaili mummon ulkonaista olemusta. Jossain määrin mummo ilmiselvästi muistuttaa allekirjoittanutta, mutta tässä tapauksessa ei kaikin osin. Tarinan mummolla on pieni pyöreä pää, hän on muutenkin pieni ja pyöreä ja olemukseenhan toki sopii sitten hyvin pienet pinkit shortsit ja lyhyt vaaleanvihreä paita niin että napa näkyy.

Nauroimme molemmat

tikahtuaksemme. On uskomatonta, miten huikea mielikuvitus lapsille kehittyy, kun he kuulevat paljon satuja, tarinoita ja kertomista ja heidän kanssaan keskustellaan. Sillä ei taida olla mitään rajoja, siltä tuntui, kun Vaahteramäen puistossa tunnin verran tarinaamme kehittelimme.

Minä makasin hämähäkkikeinussa

ja kudoin sukkaa. Eve roikkui milloin missäkin. Kun virtaa tuntui olevan runsaasti, lähetin hänet tämän tästä juoksemaan ympäri pihan ja tekemään kieppejä laivan poikkipuulla. Kyllä hän juoksikin ja temppuili! Ja minä sain hetken aikaa hengähtää tarinan runsaalta poimuilulta. Hauskaa meillä oli, ilman muuta, enkä ole pitkään aikaan nauranut niin sydämestäni kun Even kanssa.

Pieni neiti Amanda 2,5v

puolestaan halusi tulla mummon luo eilen ja olimme ulkona enimmän aikaa. Erehdyin sanomaan häntä "Batmäniksi", vaikka hän olikin "Supermän"! Komea viitta hänellä oli (sideharso) ja aurinkolasit ja lippis. Lapsenlapset ovat elämäni rikkaus ja rakkaus tällä hetkellä. Pitäisi olla kynä ja vihko aina taskussa, että saisin kirjoittaa ylös heidän sanomisiaan, sillä aikuinen ei kykene sanoittamaan asioita niin osuvasti kuin lapsi, joka tekee sen oman kokemuksensa perusteella. Siitä puuttuu aikuisen konstailu ja tietämys.

Uimassa olen

käynyt monena päivänä peräkkäin. Tänään heräsin päänsärkyyn kuuden maissa, mutta uintireissu kaikotti sen. Tapasin ilokseni Liisukan, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Kävelimme yhtä matkaa pois päin. Bongailin myös tölkkejä ja vien ne kauppaan. Niillä ei rikastu, mutta tilastoni komistuvat ja maitorahoiksi ne riittävät.

Uimavesi on vain alle 17 astetta, joka kerta melkein naurattaa, kun menen veteen, kun se on yhä vaan kylmää! Parempi niin, sillä eihän sillä muuten olisi virkistävää vaikutusta.

Minulla on eräs huolenaihe,

jonka takia heräsin varhain. Rukoilen, että Jumalan avulla tuo huoli tulee voitetuksi. Se ei koske varsinaisesti itseäni eikä perhettänikään, mutta lähipiiriä kuitenkin. Psalmin sanat sopivat rukoukseksi itselleni - kenties myös sinulle tällä hetkellä, hyvä lukijani:

- - Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme -
se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!

Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta... -Psalmista 18

Aamu-uinti

oli sopiva merellinen avaus päivälle, sillä iltapäivällä menen, jos Herra suo, Neuroyhdistyksen (ent. MS-yhdistys) porukan kanssa muutaman tunnin risteilylle ja sen jälkeen aterioimme yhdessä. Päivästä tulee varmaan hauska, sitä toivon sinullekin, arvoisa lukijani!