19.07.2017 - Lomalaisia

Eilettäin sain vanhimman pojan perheen lomalle luokseni muutamaksi päiväksi. Saan pidellä vauvaa, joka on puolentoista kuukauden ikäinen ja tehdä mielikuvitusmatkoja kouluun menevän Even kanssa. Taidan olla aika lapsellinen itsekin, sillä mietin tosissani tänään, että kuin olisin matkalla ollut, kun kuvittelemme reissujamme!

Tosin tämän

aamuinen mielikuvitusmatkamme suuntautui majaan, joka oli puussa. Puu oli talon pihalla, jonka mummo oli saanut perinnöksi. No, se siitä, ettei mene aivan satuiluksi.

Täytekakkua

en ole tehnyt pitkään aikaan. Mutta eilen tein, sillä tänään ja huomenna on lapsenlapsen ja miniän nimipäivät ja vietimme niitä Karhulassa tyttären perheessä tänä iltana. Molemmissa perheissä on pieni vauva, joten yhtäkkiä perhekuntamme tilanne on muuttunut aika lailla.

Äitini on sanonut

usein, miten tärkeä lasten on tutustua serkkuihin. Äitini on viisas ihminen ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin huomaan sen. Niinpä tänään keksin, että Eve voisi mennä jo aiemmin Amandan luo leikkimään. Se oli oikea ratkaisu. Amanda, 2,5v, oli halannut sydämellisesti serkkuaan ja heti oli leikki alkanut ja se jatkui monta tuntia.

Kun menin myöhemmin hakemaan heitä yläkerrasta kakkua syömään, olisin ottanut Amandaa kädestä, mutta sepä ei passannut neidille. Serkun piti palata takaisin ja taluttaa hänet portaita alas. Isompi serkku on suuri idoli, se on päivän selvää.

Virtoja erämaassa -tekstissä

on pysäyttävä sana. Yksinkertaiselta kuulostava raamatunkohta on todella paljon sisältävä:

Enkö minä joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut? -Joh 18:11

Tämän sanominen ja tekeminen oli suurempaa kuin meren tyynnyttäminen tai kuolleen herättäminen. Profeetat ja apostolit voivat tehdä ihmeitä, mutta he eivät voineet aina kärsiä ja tehdä Jumalan tahtoa. Uskon korkein ilmenemismuoto on vieläkin kärsivällisesti pysyä Jumalan tahdon tekemisessä. Se on kaikkein jaloin kristillinen saavutus. - - C.Parkhurst, Cowmanin hartauskirjassa

Teksti jatkuu, mutta minusta tuossa on jo sanottu kaikkein oleellisin. Meillä voi olla suuria sanoja, mutta riittääkö voimaa myös toimia niiden mukaan? Tekstistä käy ilmi, etteivät profeetat ja apostolitkaan siihen aina kyenneet, joten meidän ei pidä masentua ja lähteä pois Jeesusta seuraamasta, kun erehdymme, lankeamme tai petymme itseemme kovasti. Siihenkin on suostuttava, että muut väistämättä pettyvät meihin. On vain jatkettava samaa tietä, nostettava katse pois itsestä uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen Kristukseen.

Juuri pari päivää

sitten sanoin juniorilleni, että en ole vaihtanut huonekalujen paikkaa pitkään aikaan eikä ole tarvettakaan. Jo samana iltana ennen vanhimman pojan perheen saapumista keksin paljon nykyistä paremman järjestyksen tupaani! Ei tämä tyylikkäältä ja virtaviivaiselta näytä, mutta on käytännöllinen.

Even laveri on seinän vieressä ja minun kirjoituspöytäni poikkipäin seinään nähden, sillä se ei mahtunut seinän vierelle. Mutta näin Even petille jäi mukava kolo. Luultavasti jätän tämän järjestyksen toistaiseksi. Kunnes vaihdan sen siis, ja se voi tapahtua hetkenä minä hyvänsä.

Päivän kuntoilu

tapahtui illalla, kun palasin kävellen Karhulasta, 38 minuuttia se kestää, matka on vajaa 4 km. Nuoret palasivat Arin haudan kautta, olivat sytyttäneet sinne kynttilän.

Kynttilän sytytin myös pöydälleni, sillä ilta on hämärä. Voisi olla täysi helleaika, mutta tänäänkin lämpöä on ollut reilut 10 astetta, mutta minä taidan pitää enemmän viileästä.

Toivotan iloa sinulle, arvoisa lukijani, neiti 2,5v:n mietelauseen myötä:

Ampiaiset aina häiritsee, mutta ei se ole vaarallista, jos ne häiritsee. Aikuiset vaan aina yrittää hyssätä niitä pois.