11.07.2017 - Seikkailusta toiseen

Yövaellus oli napsakka juttu! Ryhmää johtivat Kuntorimpin vetäjät Nivalasta, meitä oli bussilastillinen monen ikäistä väkeä. Tunteroinen köröteltiin bussilla, että pääsimme Syyryyn, joka on Sievissä. Sieltä lähdimme metsäpoluille ja kolmisen tuntia rämmittyämme erilaista maastoa saavuimme eri porukoissa nuotiopaikalle. Tunnissa etenimme kolmisen kilometriä.

Jo alkumatkasta

muutama joutui palaamaan takaisin. Reitti oli hiukan haastava: koloja ja monttuja polulla, joka luikerteli, maasto nousi ja kiemurteli paikoin. Oli suota ja oli kangasta, monia suojärviä ja lampia.

Kuljimme välillä

vähän harhaankin, mutta palattuamme pääsimme taas oikealle reitille. Lammas on ihmisen lisäksi ainoa, joka tarvitsee paimenen selviytyäkseen elämässä. Se tuli mieleen tuolla marssilla. Kun johtaja meni harhaan, koko lauma seurasi perässä, kunnes joku huomasi, että edellä menijöiden äänet kuuluu eri suunnasta kuin mihin olemme menossa. Opettavaista.

Jollakin nuljahti nilkka,

itsekin kaaduin kerran, tosin vain omiin jalkoihini, onneksi, sillä onkaloon osuessaan jalka olisi voinut vääntyä pahasti, kävelimme reipasta vauhtia. Näytti tosin, että vetäjä, joka oli tietysti pitkäjalkainen mies, löntysteli kevyesti, mutta itse ainakin jouduin laukkaamaan aika vauhtia. Oli pakko katsoa jalkojaan, ettei kompastu. Toki välillä oli helpompaakin kulkemista.

Nuotiopaikalta

osa meni pikkubussilla jo pois (7km), mutta me loput jatkoimme sinne, missä bussi odotti. Heti kun pysähdyimme, hiki alkoi virrata. Ilta oli ihmeellisen kaunis ja lämmin, ei satanut yhtään, ei liioin tuullut. Off-myrkky piti sääsket loitolla.

Itselläni ei ollut

ketään kaveria mukana, vaikka yritin kyllä haalia sellaista, mutta kyllä juttuseuraa löytyi. Oli serkun miestä ja muuta kummin kaimaa tai vieläkin läheisempää sukulaista ja kylänmiestä, koulubussissa aikoinaan yhtä aikaa matkustaneita. Yhden jälkeen saavuimme takaisin matkahuoltoon ja sieltä ajelin mökille nukkumaan.

Pidisjärvi

oli tosi kaunis yöllä, kun usva kohosi järvestä ja Kalajoesta. En jaksanut pysäyttää autoa kuvatakseni, ja olin ihan hiestä märkä, joten ei huvittanut mennä ulos ja toinen auto ajoi perässä, joten en voinut sillallakaan pysäyttää edes pikaisesti.

Mökillä kävin pikapikaa uimassa ja peseytymässä lammessa, kunhan olin sytyttänyt tulen kamiinaan. Kävin nukkumaan, tai niin luulin. Neljän aikaan vasta sain unen ja aamulla heräsin kahdeksan nurkkilla. Siivoilin mökkiä, kävin uimassa pitkän lenkin ja pakkasin tavarat autoon. Kirjoitin mökkikirjan ja lähdin äidin luo.

Äidin kanssa juttelimme,

rukoilimme, kahvittelimme ja söimme äidin laittamaan aamupalaa. Lähdin ajelemaan kotia kohti, kunhan vain poikkesin matkan varrella "Annilassa" kylässä, sukulaispaikassa.

Oli taas antoisa reissu,

kotimatka sujui hyvin, sillä sain vahingossa cd-laitteen toimimaan. Kuuntelin pariin kertaan Hilja Aaltosen runoihin tehtyjä lauluja ja ne puhuttelivat minua - Nina Åströmhän niitä laulaa. Yhden Markus Pöyryn saarnan löysin auton ovitaskusta, senkin kuuntelin ja lopuksi Vivaldin konserton. Ja niin pääsin kotiin tietöiden kohdalla sekä parissa vessapaikassa pysähdyttyäni.

Sittenkö lepoa,

ehei! Pyykkitupaan, sopivasti oli vuoro vapaana. Eiliset vaellusvaatteet piti saada pyykätyksi. Saunavuoron varasin neljäksi, sinne samaan syssyyn. Tukka piti saada kuivaksi. Ennen kuutta Neuroyhdistyksen, entisen MS-yhdistyksen, tukipilaripariskunta tuli hakemaan minua ja minä sekä rouva menimme upealle iltapalalle muutamien muiden aktiivirouvien kanssa. Meillä oli leppoisa ilta ja runsaasti ruokaa mukavassa seurassa. Juuri palasin kotiin ja nyt aionkin pinkaista punkkaan.

Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua. -Ps 4:9

Nuku hyvin, arvoisa lukijani - ja siunattua uutta päivää!