18.06.2017 - Melankoliaa ja väsymystä

Valkoviinimarjapensas ojentelee marjaisia, kirkkaan vihreitä oksiaan puoleeni, pihlaja kukkii pääni yläpuolella. Mikäs on ihmisen ollessa Suomen kauniissa kesässä, heilutella varpaitaan tuulessa, nauttia lintujen liverryksestä ja oksien kahinasta! Mielialani ei ole paras mahdollinen, mutta ulkoiset puitteet ovat.

Eilisaamuna

pesin mattoja. Pesutupamme on siihen oivallinen paikka. Lattialla mattoa katuharjalla hinkaten ja mäntysuopaa säästämättä tulee puhdasta jälkeä. Myös pesutuvan koneitten alta pölyt tulevat esiin ja lopuksi huuhtelen lattian laitoja myöten niin että siistimmäksi se jää kuin mitä oli ennen mattojen pesua.

Naapurin Mike nosti ison maton kaverina kuivumaan. Onneksi vein maton talon kaiteelle yöksi, sillä aamulla heräsin kovaan sateeseen. Päivällä kannoin maton taas telineelle tuuleen ja paisteeseen. Eiköhän se ala olla jo kuiva.

Varastossa on muutama likainen matto ja tuvan lattialla kolme matonpätkää, jotka pesen, jos säitä piisaa ja huvitusta pukkaa ensi viikolla.

Yritin uimaan

eilen maton- ja pyykinpesun jälkeen, mutta homma hyytyi. En jaksanutkaan, ei tehnytkään mieli uimaan, kun olin vähän matkaa kävellyt. Kurvasinkin kaupungin läpi ja takaisin kotiin. Illalla saunasin.

Tänään heräsin

seitsemän jälkeen, nukuin vielä lisää ja menin autolla Amekin kautta kirkkoon. Minulla oli säestysvuoro. Väkeä oli vähänlaisesti tänään, ihmisillä on lyhyen kesän aikana monia menoja. Mutta Eero Kaumi piti hyvän saarnan! Hän oli vieraana Turun läheltä, pastorimme Otto toimi liturgina.

Kirkkokahvilla kerroin Kokkolan reissusta hiukan. Työryhmä suunnitteli kirpputoripäivää torille. Itse en jaksanut mennä mukaan suunnittelemaan, olin väsynyt. Onneksi kaikessa ei tarvitse olla mukana.

Kirkon jälkeen

söin eilen tekemääni salaattia ja tonnikalapastaa, vaihdoin vaatteet ja lähdin uimaan. Tänään se tuntui mukavalta, oli voimia kävellä. Matkalla soitin äidille.

Merivesi on noin 17,5 -asteista, se tuntui lämpimältä ja uinkin aika kauan. Paljon muitakin uimareita oli nauttimassa kesäisestä merestä ja auringon lämmöstä. Eräs vanha herra sanoi, että minulla on hieno hattu, kun lähdin pukuhuoneelta.

Pihakukista

nautin! Istutin eilen joitakin isompaan ruukkuun, lisäsin hiekkaista multaa kaktuksiin, joita minulla on sisällä. Ostin muutamia uusia kukkasia ja istutin niitä. Siirsin hajuherneiden taimia kukkapenkkiin ristikon eteen kasvamaan. Kastelin kuivahtaneita kukkia. Uusi nokkosvesi on muhimassa ikkunani alla verannalla.

Makasin kauan tallin päädyn penkillä, jossa on tosi kuumaa, kun aurinko paistaa. Tein virityksen, niin että sain pääni piiloon paahteelta ja saatoin lukea kirjaa. Tänään vaan istuin samaisella penkillä ja luin kirjaa, joka ei oikeastaan ollut mielenkiintoinen, harmi.

Mieltäni masentaa,

väsyttää ja turhauttaa. Jumalan sana rohkaisee tässä tilanteessa:

Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne";
ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi. -Hepr 12:12s

Eero Kaumi

toi saarnassaan tänään selkeästi esille, että meidän uskomme ei ole riippuvainen meistä itsestämme. Se on täysin Jumalan Sanan varassa. Sen takia minunkaan ei tarvitse miettiä ja synkistellä omia mielialojani ikään kuin niillä olisi merkitystä suhteessa uskooni, vaan voin katsoa Jumalan Karitsaan, joka ottaa pois maailman synnin, myös minun syntini. Saan uskoa sen perustavaa laatua olevan evankeliumin sanan:

Tyttäreni, sinä saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. -Minä uskon – muuta mahdollisuutta, muuta toivoa minulla ei ole. Itsestäni en löydä mitään, minkä varassa jaksaisin elää ja kestää.

Kaksi työpäivää enää, sitten alkaa loma. Saapa nähdä, miten selviän vapaista päivistäni. Aika näyttää.

Voi hyvin, arvoisa lukijani!