11.06.2017 - Elämä on yllätyksellistä

Heräsin viiden maissa ensi kerran, mielessä päivän haasteet. Kirkkoreissu ja säestys siellä, sen jälkeen ristiäiset. Yritin vielä nukkua ja vähän aikaa se onnistuikin, mutta pian könysin ylös.

Vettä sateli,

joten lähdin autolla kuuden maissa käymään Hietasaaressa uimassa. Vähän tärähtänyttä hommaa, ajattelin itsekseni, mutta hyvä, kun menin. Kesäiset aamut, vaikka sateisetkin, ovat päivän parhaita hetkiä! Kiitin taas ääneen Jumalaani tällaisesta mahdollisuudesta, kun kömmin laiturille uituani monta kierrosta. Olo oli kuvaamattoman kevyt ja ihana, ja päivä vasta alkamassa!

Kirkkoreissu

meni hyvin. Virret olivat tänään erityisen mahtavia, useat lempivirsiäni, kuten virsi 134:

1.
Pyhä, pyhä, pyhä!
Suuri Jumalamme,
aamun tullen sinulle me tuomme kiitoksen.
Pyhä, pyhä, pyhä,
armon antajamme,
laupias Herra kolmiyhteinen!

2.
Pyhä, pyhä, pyhä!
Autuaat ne kantaa
kultakruunut eteen Herran valtaistuimen.
Enkeleiden kuoro
kiitoksensa antaa,
herrojen Herra iankaikkinen.

3. Pyhä, pyhä, pyhä! Kirkkautes loistaa, vaikka silmä syntisen ei näe kunniaas. Pyhä olet yksin, vertaistas ei toista, rakkaus, voima kaikkivaltias. 4. Pyhä, pyhä, pyhä! Kiitoslaulu suuri kaikuu halki taivaan, maan ja merten äärien. Pyhä, pyhä, pyhä, armon vahva muuri, oi Jumalamme kolmiyhteinen!

Reginald Heber 1826. Suom. Tekla Renfors 1904. Uud. säk. 1 Mikael Nyberg 1920, säk. 2–4 1921. Virsikirjaan 1938.

Viimeinen virsi

oli sama, jonka kanttori lauloi Arin siunaustilaisuudessa: Kaanaanmaa. Se on niin, niin koskettava ja ihana, että rupesin itkemään saatuani sen soitetuksi. Sielläpä soittimen takana oli oma rauha itkeä itkuni. Se, että että Ari on kuollut ja menen taas yksin lapsenlapsen ristiäisiin, sekö minua itketti? Se ainakin.

Kun pääsin kotiin

käytyänä kukkakaupassa, näin viestin kännykässä. Ristiäiset siirtyneet myöhempään ajankohtaan kaksivuotiaan sairastumisen takia, mutta tilanne on hallinnassa.

Elämä on tällaista. Emme aina tiedä, miksi asiat menevät kuten menevät, mutta tärkeää on luottaa, että Jumala kyllä tietää eikä tee virheitä. Mistähän kaikesta Hän varjelee siirtämällä ja muuttamalla järjestämiämme asioita? Sitä emme tiedä, mutta ehkä kerran perillä arvoitukset selviävät, ne, joilla on silloin enää merkitystä.

Juniori kävi

vaimonsa kanssa iltapäivällä kahvilla. Olivat ensi kertaa omalla autolla liikkeellä ja piti sitä käydä minunkin kiertämässä ja renkaita potkimassa, noin kuvaannollisesti. Aikamme juteltuamme ja Isä meidän rukoiltuamme he lähtivät kotiinsa Tampereelle, mutta loppukesästä minulla on ilo saada heidätkin kotikaupunkiin takaisin.

Vähitellen

alan suunnitella matkaa Espooseen pikkuista poikavauvaa ja vanhimman pojan muuta perhettä katsomaan. Mutta sitä ennen teen työni Arkipajalla loppuun, vietän juhannusta ja mitä lie muutakin.

Hilja Aaltosen

sanomassa kuului veren evankeliumi ja ristin voima. Ne kuuluvat hänen sanoittamistaan lauluista, joita Nina Åström laulaa. Raamattu sanoo:

Minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitää muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. -1. Kor 2:2

On paras pysytellä tässä sanomassa. Tätä samaa aina vain, pitäisi kokea jotain uutta ja saada kokemuksia, sanoo joku. Mutta ei ole mitään uutta evankeliumia. On vain tämä sama vanha, jota meidän on kerrattava elämämme loppuun asti, sillä

... olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti...
Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'.
Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." -Apt 4. luvusta

Uudestaan ja uudestaan

on palattava katsomaan ristiä, joka on nyt tyhjä, sillä Jeesus on kuollut ja ylösnoussut. Siinä on toivoni, ja sinunkin toivosi, arvoisa lukijani, tänään ja joka päivä. Ja kaikkien maailman ihmisten ainoa toivo!